Syömishäiriö ja omien arvojen mukainen elämä

Elänkö syömishäiriön vai todellisten arvojeni mukaan?

Kuva: Martin Sanchez (Unsplash)

 

Syömishäiriöstä toipuminen on ainakin itsestäni tuntunut usein hyvin epämääräiseltä. Tien päässä ei pysty erottamaan mitään ja kaikki ympärillä tuntuu sumuiselta ja hähmäiseltä. Samaan aikaan syömishäiriö tarjoaa selkeyttä: tuttua ja näennäisen turvallista polkua, johon on aivan liian helppo livetä. Tässä postauksessa pohdin, mikä merkitys omien arvojen tunnistamisella on toipumismotivaatiolle ja -rohkeudelle. Omien arvojen pohtiminen voi kirkastaa toipumisen ympärillä leijuvaa sumua ja tehdä sitä kohti kulkemisesta edes vähän helpompaa.

Arvojen tunnistaminen voi auttaa suunnistamaan kohti toipumista

Mieli ry:n sivuilla on hyvä ja kompakti kirjoitus arvoista. Arvot ovat osa itsetuntemusta ja niiden tunteminen auttaa näkemään, mitkä ovat itselle tärkeitä asioita ja tavoitteita elämässä. Arvot ovat myös yhteydessä motivaatioon - on todennäköisempää motivoitua niistä asioista, joita pitää arvokkaina. (Millaisia asioita arvostan?, Mieli.fi, 31.8.2021, viitattu 23.1.2024). Syömishäiriötä sairastaessa omat arvot sumentuvat ja tilalle tulee kuin huomaamatta syömishäiriön arvoja, joiden mukaan elämää alkaa elää. 

Se puoli sinussa, joka haluaa toipua (se on siellä jossain, usko pois, olethan eksynyt tähän blogiinkin), on se terve, aito puoli, jonka arvot tulisi kaivaa esiin syömishäiriön alta. Kun tietää todelliset arvonsa, on toipumismotivaatiotakin helpompi tuntea. Toipumisen näkee silloin olevan linjassa omien todellisten arvojen kanssa. Saa uutta selkeyttä siihen, miksi haluaa toipua. Omien arvojen pohtiminen ei kuitenkaan missään nimessä ole aina helppoa, varsinkaan silloin, kun syömishäiriöllä on vielä todella tiukka ote. Vähitellen toipumisen myötä on kuitenkin mahdollista löytää omia arvojaan uudelleen, mikä puolestaan motivoi jatkamaan sillä tiellä.

 

Olen alkanut toipumiseni aikana pohtimaan, mitä arvoja syömishäiriölläni on ja mitä puolestaan ovat todelliset arvoni. Mikään nopea prosessi se ei ole ollut - muutama vuosi sitten en luultavasti olisi osannut vastata kysymykseen arvoistani oikein mitään. Vähitellen ne ovat kuitenkin alkaneet selkiytyä ja olen herännyt näkemään, miten suuri arvoristiriita minun ja syömishäiriön välillä on. Luulen, että aika moni samassa tilanteessa oleva voi samaistua siihen tajuamiseen, ettei syömishäiriö edusta ollenkaan omia todellisia arvoja. 

 

Arvot ovat luonnollisestikin henkilökohtaisia ja yksilöllisiä, ja jokaisen syömishäiriö myöskin oireilee omalla tavallaan, mutta haluan jakaa viimeaikaisia pohdintojani elämääni ohjaavista arvoista:

Kuten näkyy, syömishäiriöni arvot ovat luonteeltaan aika kovia, ja vastakkaisia monille todellisille arvoilleni. Syömishäiriön arvoissa myös korostuvat ulkopuolelta tulevat vaatimukset ja mittarit, siinä missä todellisuudessa arvostan sisäisiä ominaisuuksia ja sitä, että uskaltaa elää oman näköistä elämää. Arvojen pohtiminen on ollut valaisevaa. Suosittelen ehdottomasti miettimään, mitkä ovat juuri sinun kohdallasi syömishäiriön arvoja ja mitkä todellisia arvojasi. Onko omien arvojesi ja syömishäiriösi arvojen välillä ristiriitaa? Arvojesi ei tarvitse muistuttaa minun listani arvoja, ne ovat täysin yksilöllisiä!

Toipuminen vie kohti arvojen mukaista elämää

Arvot voivat ohjata kohti toipumista, mutta toisaalta toipuminen voi viedä kohti arvojen mukaista elämää. Niin kauan, kun syömishäiriö ohjaa elämää, tulee toimineeksi syömishäiriön arvojen mukaisesti. Omiin arvoihini kuuluvat esimerkiksi ihmissuhteet, luonto ja luovuus. Syömishäiriö toimii esteenä niistä jokaisen kunnolliselle toteuttamiselle (vaikka se yrittääkin väittää muuta!). Syömishäiriöni ihannoima suorittaminen ja perfektionismi puolestaan estävät uuden oppimiseen liittyvän ilon ja uteliaisuuden. Ja niin edelleen. 

Syömishäiriöissä, kuten muissakaan mielenterveysongelmissa, ei ole kuitenkaan kyse valinnoista. Kukaan ei valitse sairastua tai pysyä sairaana. Kun puhun arvoista, en siis missään nimessä halua kuulostaa siltä, että väittäisin syömishäiriön olevan jonkinlainen arvovalinta. Omien arvojen tunteminen voi korkeintaan toimia suuntaviivoina ja rohkaisuna toipumisen tiellä. Se, ettei tunne omia arvojaan, ei ole kuitenkaan este toipumiselle. Joskus voi olla, että täytyy ensin toipua ja itsetuntemus tulee sitten perässä. Ei kannata antaa syömishäiriölle tekosyytä vältellä toipumista sillä, että "en voi toipua, koska en tiedä kuka olen ja mitä arvostan 💁".

Kun syömishäiriö ja todellinen minuus sekoittuvat

Arvojen pohtiminen voi osoittautua hyvin vaikeaksi. Ainakin omalla kohdallani oli pitkään hyvin epäselvää, mikä on osa syömishäiriötä ja mikä minua. Syömishäiriön arvot sekoittuivat omiin arvoihini ja olin täysin hukassa sen kanssa, kuka olen. Ei siis kannata ruoskia itseään siitä, jos omien arvojen pohtiminen ja tunnistaminen tuntuu hankalalta, sillä se on osa sairaudenkuvaa. Syömishäiriön luonteeseen kuuluu sekoittua osaksi ihmisen omaa identiteettiä. Varsinkin sairauden keskellä tai toipumisen alkuvaiheessa syömishäiriö voi vielä viedä niin paljon tilaa, ettei sitä juurikaan jää ihmisen omalle itselle. Itsetuntemus vahvistuu vähitellen toipumisen myötä, kun tilaa todelliselle minälle alkaa jälleen vapautua. 

Konkreettisia ideoita arvojen pohdinnan tueksi

Miten niitä arvojaan voi sitten lähteä tunnistamaan ja pohtimaan? Lähestymistapoja on varmasti niin monta kuin on ihmisiäkin ja eri ihmisille toimivat eri asiat. Itselleni on ollut hyötyä esimerkiksi siitä, että olen kuvitellut itseni vanhana. Mitä asioita haluaisin muistaa elämästäni tuolloin? Ajattelisinko eläneeni hyvää elämää, jos jatkan kuten nyt? Millaisena näen hyvän elämän? Lisäksi olen pohtinut, mitkä asiat olivat minulle tärkeitä lapsena, ennen kuin syömishäiriöllä oli kovin tiukka ote. 

Aikakausilehtien leikkely ja kollaasien tekeminen niistä on ollut yksi luovempi lähestymistapa, jota olen tehnyt paljon toipumiseni aikana. Olen esimerkiksi lähtenyt vain mahdollisimman ajattelematta leikkaamaan sellaisia kuvia, jotka jollain tapaa vetävät minua puoleensa/miellyttävät silmääni ja tehnyt niistä kollaaseja. Ne ovat antaneet vihjeitä siitä, mitä asioita arvostan ja mistä pidän. Toinen lähestymistapani, varsinkin nyt myöhemmin toipumisen aikana, on ollut lähestyä lehtiä suoraan arvonäkökulmasta. Olen etsinyt kuvia ja tekstejä, joiden ajattelen kertovan jotakin arvoistani ja katsonut, millaisia kollaaseja niistä muodostuu. Myös kaikki muut luovat keinot voivat olla avuksi arvojen pohtimisessa.

Lisäksi olen pohtinut arvojani paljon eri ammattilaisten kanssa. Arvoista keskusteleminen on ehdottomasti ollut tärkeä osa niiden tunnistamista. Keskusteleminen muiden kanssa avaa uusia näkökulmia ja auttaa kirkastamaan omia ajatuksia, eikä ole enää niin jumittunut omiin ajatuskuvioihinsa.

♢ 

Kiitos kun luit ♡ Jaa ihmeessä kommenteissa, jos tämä herätti jotain ajatuksia sinussa!