Syömishäiriöstä toipuminen ja pohjaton nälkä

Pohjattomalta tuntuva nälkä (extreme hunger) syömishäiriöstä toipuessa

Huomioithan, että kirjoitan omien kokemusteni ja sairastamiseni aikana oppimani kautta. En ole siis terveydenhuollon ammattilainen, enkä yritä sellaista edustaa!

 Pohjattomalta tuntuva nälkä, josta käytetään usein myös englanninkielistä nimitystä extreme hunger, on hyvin tavallinen ilmiö syömishäiriöstä toipuessa (mutta kaikki eivät sitä koe, eli yksilöllisyys pätee tässäkin asiassa!). Kyseessä on kehon täysin luonnollinen reaktio syömisen rajoittamiseen ja liian vähäiseen energiansaantiin. 

 Valitettavasti pohjattomalta tuntuva nälkä on kuitenkin syömishäiriön näkökulmasta usein hyvinkin pelottava ja epämiellyttävä ilmiö, vaikka kuinka tietäisi sen olevan luonnollinen seuraus syömisen rajoittamisesta. On ymmärrettävää, että syömishäiriö raivostuu, sillä pohjattomalta tuntuva nälkä herättää usein hallitsemattomuuden tunteen ja pelon kontrollin menettämisestä. Ne ovat suorastaan myrkkyä syömishäiriölle, joka rakastaa kontrollia ja kurinalaisuutta.

 Pohjattomalta tuntuva nälkä on kuitenkin kehon tapa viestiä energiantarpeestaan, yritys palauttaa tasapaino ja suunnata kohti toipumista. On toipumisen kannalta hyvin tärkeää, että nälkään uskaltaa vastata. 

 Nälkään vastaaminen on kuitenkin todella pelottavaa ja ahdistavaa. Olen kamppaillut sen kanssa koko toipumiseni ajan ja edelleenkään en aina uskalla vastata siihen, vaikka tiedän, että pitäisi. Pohjattomalta tuntuva nälkä on ollut varmasti yksi vaikeimpia asioita, joita olen kohdannut toipuessani. Syömishäiriö huutaa vastaan ja pitää pohjatonta nälkää merkkinä siitä, että olen muuttunut kyltymättömäksi, ahneeksi ja holtittomaksi ihmiseksi. Syömishäiriö on vakuuttunut, että pohjaton nälkä jatkuu ikuisesti ja siihen vastaaminen tarkoittaisi sitä, että vain syö ja syö, koskaan lopettamatta. Syömishäiriön mieleen syytämät mielikuvat ja tunteet ovat hyvin voimakkaita ja todentuntuisia, mikä tekee niiden vastustamisesta erittäin vaikeaa. 

 Fakta on kuitenkin se, että pohjattomalta tuntuva nälkä loppuu vain siihen vastaamalla ja ravitsemustilan korjaamisella. Syömishäiriö saa tuntemaan ja pelkäämään, että pohjaton nälkä jatkuu iäti, mutta se loppuu kyllä. Vain syömällä säännöllisesti ja tarpeeksi keho oppii luottamaan siihen, ettei nälänhätää enää ole, jolloin myös nälkä- ja kylläisyysignaalit saavat mahdollisuuden tasapainoittua. Olen jo itsekin saanut huomata edistystä tässä, sillä vaikka ravitsemustilani vaatiikin yhä korjaamista ja tunnen edelleen ajoittain pohjatonta nälkää, on se nykyään kuitenkin yleensä lievempää ja tapahtuu yhä harvemmin kuin toipumisprosessini alussa. 

Nälän eri ilmenemismuodot

 On hyvä tehdä selväksi, mitä nälällä oikeastaan tarkoitetaan. Syömishäiriö voi nimittäin todella tehokkaasti sotkea kehon luontaiset nälkäsignaalit sekä kyvyn tulkita ja luottaa niihin. Valitettavasti erittäin tuttu kokemus minullekin.

 Kuvittelin pitkään, että nälkä tarkoittaa ainoastaan fyysisiä nälkätuntemuksia, kuten vatsan kurnintaa. Tämä on kuitenkin hyvin kapea ja vääristynyt käsitys nälästä. Liian vähäisen syömisen myötä keho sitä paitsi lakkaa usein kokonaan lähettämästä fyysisiä nälkäsignaaleja (miksi tuhlata kallisarvoista energiaa niiden muodostamiseen, jos ravintoa ei kerran ole saatavilla) - tämähän tarkoittaisi, että aliravituilla ihmisillä ei olisi koskaan nälkä! Aika ristiriitainen ajatus siis. Itsekään en ole kokenut ollenkaan fyysisiä nälkäsignaaleja silloin, kun aliravitsemustilani on ollut pahimmillaan. Ravitsemustilaa korjatessa fyysinenkin nälkä on kuitenkin vähitellen alkanut palautua.

 Nälkä voikin ilmetä monenlaisilla muilla tavoilla fyysisten tuntemusten lisäksi/sijaan. Oletko koskaan pohtinut, miksi ajatukset pyörivät pakonomaisesti ruoan ja syömisen ympärillä syömishäiriötä sairastaessa? Aivan - keho yrittää epätoivoisesti viestiä nälästä ja saada sinut syömään. Syömishäiriötä sairastaessa nämä viestit kuitenkin torjuu ja ohittaa, ja niitä saattaa pitää merkkinä omasta heikkoudesta, ahneudesta tai epäonnistuneisuudesta. Ruoan ajatteleminen on kuitenkin aivan tavallinen nälän merkki, myös terveillä ihmisillä - on ihan normaalia, että ajatukset alkavat vaikkapa lounasaikaan ihan itsestään suuntautua ruokaan. 

 

 Nälkä voi ilmetä myös mm.:

• Mielitekoina
• Päänsärkynä 
• Huonona olona
• Väsymyksenä
• Ärtymyksenä
• Mielialan laskuna 

 Itselläni pohjaton nälkä on ilmennyt ennen kaikkea voimakkaana tarpeena syödä, vaikka on fyysisesti jo täysi olo. Jotkut voivat kokea pohjattoman nälän myös fyysisinä nälkäsignaaleina. On yksilöllistä miten se ilmenee kullakin. 

Pohjatonta nälkää on siis yhtä lailla mm.:

• Tarve syödä, vaikka on jo fyysisesti täysi olo ja olisi juuri syönyt ison aterian
• Tunne, ettei tule kylläiseksi mistään määrästä ruokaa
• Fyysiset nälkätuntemukset, vaikka olisi juuri syönyt
• Voimakkaat mieliteot 

Mistä pohjaton nälkä johtuu?

 Olen monesti kuullut verrattavan pohjattomalta tuntuvaa nälkää hengityksen pidättämiseen. Normaalisti hengitys kulkee omalla painollaan, eli vastaamme hapentarpeeseen sen kummemmin miettimättä sisäänhengityksellä. Jos päätämme kuitenkin pidättää hengitystä, yhä voimakkaammaksi kasvava hapentarve johtaa lopulta väistämättä siihen, että suorastaan haukomme henkeä. 

 Sama pätee syömiseen, eli mitä pidempään liian vähäinen ravinnonsaanti jatkuu, sitä suuremmaksi nälkävelka kasvaa. Ilmiö on pienemmässä mittakaavassa tuttu myös useille syömishäiriötä sairastamattomille - jos päivän aikana on tullut syötyä liian vähän, saattaa keho kompensoida sen niin, että henkilön tulee syötyä runsaammin illalla. Syömishäiriön tapauksessa liian vähäinen ravitsemus on jatkunut paljon pidempään: viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia. Pohjattomalta tuntuva nälkä on siis kehon tapa haukkoa henkeä pitkän ravintovajauksen jälkeen.

Pitääkö pohjattomaan nälkään vastata?

 Vastaus on yksinkertainen: kyllä. 

 Olen pelännyt pohjatonta nälkääni hyvin paljon toipumiseni aikana. Syömishäiriö yrittää työntää kapuloita rattaisiin vähän joka välissä ja saada minut kyseenalaistamaan, pitäisikö kuitenkin jollain tapaa rajoittaa. On kuitenkin erittäin tärkeää ja toipumisen edellytys, että pohjattomaan nälkään vastaamista ei rupea kompensoimaan millään tavalla! 

 Tässä esimerkkejä vääristyneistä ajatuksista, joita syömishäiriö on yrittänyt minulle syöttää ja vastalauseeni niihin:

• Kehoni vain valehtelee olevansa nälkäinen

Keho ei valehtele muistakaan tuntemuksista, kuten väsymyksestä, vessahädästä tai kivustakaan. Keho ei koskaan valehtele olevansa nälkäinen, mutta syömishäiriö kyllä yrittää kaikenaikaa valehdella, että minulla ei ole nälkä. Kehoon on mahdollista oppia luottamaan, kunhan antaa itselleen mahdollisuuden toipua syömishäiriöstä.

• Tämä ei ole oikeaa nälkää, koska vatsa ei kurni

Nälkä on paljon muutakin kuin vatsan kurnimista. Aliravitsemustilassa keho lakkaa usein tuottamasta fyysisiä nälkäsignaaleja tai nälkäsignaalit ovat sekaisin.

• En ole ollut "tarpeeksi" aliravittu, jotta minulla voisi olla pohjatonta nälkää

Tämä ajatus menee samaan kategoriaan syömishäiriöajatuksen "en ole tarpeeksi sairas toipuakseni" kanssa. Täysin vääristynyt ajatus, joka ei pidä millään tasolla paikkaansa. Pohjatonta nälkää voi ilmetä riippumatta siitä, kuinka kauan syömisen rajoittaminen on kestänyt tai kuinka paljon painaa. Sen ilmenemiseen ei ole mitään kiveen hakattua sääntöä, jokaisen keho on yksilöllinen.

• Pohjattomalta tuntuva nälkä saa minut jatkamaan syömistä loputtomasti

Tämäkin on vain syömishäiriön tuottama pelko. Vaikka se tuntuu sillä hetkellä todelta, pohjaton nälkä loppuu vain siihen vastaamalla ja ravitsemustilan korjaamalla. Kehon pitää oppia uudelleen luottamaan, että ravintoa on kyllä saatavilla. 

Tarkoittaako pohjattomalta tuntuvaan nälkään vastaaminen ahmimista?

 Ei. Rajoittavasta syömishäiriöstä toipumiseen liittyvä pohjaton nälkä ja siitä seurannut suurienkin määrien syöminen (se, mikä on suuri määrä, on myös aika subjektiivinen käsite - syömishäiriötä sairastaessa normaalitkin ruokamäärät saattavat näyttää valtavilta) ei ole sama asia kuin ahmiminen, vaikka pohjattomaan nälkään vastaaminen saattaa tuntua jopa siltä, ettei pysty kontrolloimaan syömistään. Pohjaton nälkä on yleinen, luonnollinen vaihe rajoittavasta syömisestä toipumisessa, eikä se ole merkki siitä, että olisi sairastunut ahmintahäiriöön. Keholla on aliravitsemuksesta toipuessa suuri energiantarve, koska sen pitää painon korjaantumisen lisäksi saada korjattua myös aliravitsemuksen aiheuttamat sisäiset vauriot. 

 Mikäli sen sijaan alkaa kompensoida syömiään määriä, on riski, että sairastuu bulimiaan, koska siitä muodostuu helposti kehä, joka johtaa ahmimis-kompensointi -kierteeseen (lähde: Sisä-Suomen SYLI ry: Ravitsemustila ja sen korjaaminen). 

 

 

Kiitos kun luit tänne asti! Jos sinulla on haasteita syömisen kanssa, toivotan sinulle valtavasti rohkeutta ja voimaa omalle polullesi. Jokaisella on mahdollisuus toipua. ♡