Syömishäiriöoireet, joista hävettää puhua

Syömishäiriön aiheuttama häpeä

 Tässä postauksessa haluan jakaa muutaman syömishäiriöoireen, josta harvemmin puhutaan julkisesti. Olen kokenut paljon häpeää syömishäiriöoireilustani. Joihinkin oireisiin liittyen häpeä on ollut niin syvää, etten ole pystynyt puhumaan niistä edes ammattilaisille. Syömishäiriö on hyvin yksinäinen ja muista eristävä sairaus.

 Minua on kuitenkin helpottanut, kun olen löytänyt sosiaalisen median kautta vertaistukea. Toipumismyönteisten Youtube-kanavien, podcastien ja blogien myötä häpeä on lievittynyt ja on tajunnut, ettei todellakaan ole ainoa. Toivonkin, että minun kirjoitukseni voisivat nyt puolestaan toimia vertaistukena jollekulle muulle.

Onko syömishäiriöiden romantisointi yksi tekijä häpeän taustalla?

 Syömishäiriöiden romantisointi on valitettavasti edelleen yleistä. Edelleen törmää siihen, että syömishäiriötä käytetään käytännössä synonyyminä anoreksialle ja siitä on maalattu kuva jonkinlaisena traagisen kauniina sairautena - johon tietenkin sairastuvat vain nuoret, valkoiset naiset, stereotyyppiset kiltit kympin tytöt. Kiiltokuvamaisen pinnan alle jää kuitenkin kaikki ruma, ahdistava ja hävetty - syömishäiriön todellinen luonne.

 Pari faktaa tähän väliin: Epätyypillinen syömishäiriö on kaikista yleisin syömishäiriö, siinä missä anoreksia on yksi harvinaisimmista. Suurin osa syömishäiriötä sairastavista on bmi-taulukon mukaan normaali- tai ylipainoisia. Syömishäiriöön voi sairastua kuka vain. Olisi tärkeää vihdoin murtaa stereotyyppinen käsitys syömishäiriöistä vain nuorten naisten sairautena (onneksi tähän suuntaan ollaankin jo jonkin verran edetty!). 

 Haluan huomauttaa, että tiedostan sopivani itse melko tarkasti stereotyyppiseen mielikuvaan syömishäiriöön sairastuneesta: olenhan nuori, valkoinen, anoreksiaan sairastunut nainen. Olin kouluaikoinani juuri se kiltti, tunnollinen kympin tyttö. Koen tärkeäksi tuoda tämän esiin, koska tiedostan, että näkökulmani on tietyllä tapaa toisintoa siitä, millaisena syömishäiriöt yleensäkin mediassa esitetään. Näkökulmani on siis vain yksi rajallinen kuvaus siitä, millainen sairaus syömishäiriö voi olla.

 Haluan kuitenkin myös osaltani yrittää rikkoa stereotypioita, joita syömishäiriöihin liitetään. Syömishäiriössä ei ole mitään kaunista, ihailtavaa tai salaperäistä. Anoreksiaan sairastunut ei ole mikään poikkeusyksilö, jolla olisi muita parempi itsekuri tai muita mystisiä erityisominaisuuksia. Anoreksiassa, kuten missään muussakaan syömishäiriössä, ei ole kyse luonteenlujuudesta, päättäväisyydestä tai kontrollissa pysymisestä. Syömishäiriö kontrolloi aina sairastunutta, ei toisin päin.

 Nyt niihin oireisiin, joita syömishäiriön aikana olen kokenut:

1. Ihon keltaisuus

 Jep, pahimmassa vaiheessa erotuin luokkakuvassakin selkeästi muita keltaisempana. Voimakkainta keltaisuus on kuitenkin vartalon taipeissa. Kyse ei kohdallani ole ollut ongelmista maksan kanssa, vaan karoteenista (väriaine, jota on esim. porkkanassa), joka on A-vitamiinin esiaste. 

 Jos ruokavaliossa ei ole tarpeeksi rasvaa, keho ei pysty muuttamaan karoteenia A-vitamiiniksi (rasvaliukoinen vitamiini) ja karoteeni jää ihoon, aiheuttaen siihen kellertävän värin. (Lähde: Lupa syödä - Opas syömishäiriöiden hoitoon, Gisela van der Ster, Edita 2006, s.131)

 Ei kovin mukava ongelma siis. Onneksi ihon keltaisuus ei kuitenkaan ole pysyvää, vaan korjaantuu kunnollisella ravitsemuksella. Ainakin tämä oli itselleni konkreettinen osoitus siitä, että keho todella tarvitsee rasvoja mm. juuri rasvaliukoisten vitamiinien vuoksi. Rasvaa tarvitaan toki lukuisiin muihinkin asioihin elimistössä, suosittelen ehdottomasti lukaisemaan Syömishäiriöliiton blogipostauksen aiheesta!

2. Ummetus ja muut suolistovaivat

 Ummetus on todella yleinen seuraus aliravitsemuksesta, mutta ei varsinaisesti sellainen aihe, josta mielellään avaudutaan muille. Voi tuntua siltä, että on yksin vaivojensa kanssa, mutta voin luvata ettet ole ainoa. 

 Ummetuksen lisäksi syömishäiriön ja toipumisen aikana on ilmennyt vaikka ja mitä muita suolistovaivoja ja kipuja, jotka ovat pahimmillaan olleet elämää lamaannuttavia, kun ei ole tehnyt mieli lähteä mihinkään vatsavaivojen takia. Onneksi nekin ovat helpottaneet omalla kohdallani ravitsemustilan parantamisen myötä, vaikka alussa ruokamäärien lisääminen vain pahensi tilannetta. Se oli kuitenkin väliaikaista, sillä suolistolla vain menee aikansa tottuakseen jälleen käsittelemään normaaleja määriä ruokaa. 

 Yritän tässä toipumisprosessini aikana koko ajan pitää mielessä, että säännöllinen ja riittävä ravitsemus ovat toimivan ruoansulatuksen kulmakiviä, vaikka syömishäiriö yrittäisikin houkutella takaisin vanhoihin tapoihin. Tiedän, että jos lähtisin taas syömishäiriön tielle, toivottaisin samalla myös suolistovaivat takaisin elämääni.

3. Yöhikoilu

 Tämä oli itselleni yllättävä ilmiö, jota ei ainakaan muistaakseni ilmennyt ensimmäisellä kerralla, kun yritin toipua syömishäiriöstä ja aloin korjata ravitsemustilaani. Vuosina 20-21 tuli kuitenkin isoa takapakkia syömishäiriön suhteen ja tämän vuoden alussa olin jälleen ravitsemustilan korjaamisen edessä.

 Yhtäkkiä ravitsemustilan korjaamisen alkuvaiheilla iski aivan järjetön yöhikoilu, joka oli ilmeisesti seurausta siitä, että aineenvaihdunta alkoi kiihtyä eli normalisoitua (aliravitsemustilassa aineenvaihdunta hidastuu). Hikoilu oli niin runsasta, että heräsin joka yö likomärkänä hiestä. Sainpahan ainakin samaistumispintaa, miltä vaihdevuosista kärsivästä läheisestäni tuntuu...

 Olin ihmeissäni, mitä oikein tapahtuu, mutta onneksi googlailun avulla selvisi, että yöhikoilu voi kuulua asiaan aliravitsemustilaa korjatessa. Onneksi jatkoin päättäväisesti syömistä kaikista inhottavista väliaikaisoireista huolimatta, sillä yöhikoilukin meni lopulta ohi, eikä ole sittemmin enää vaivannut. 

4. Ruoan pureskelu ja poissylkeminen

 Syömishäiriö saa tekemään kaikenlaisia omituisia asioita ja rituaaleja, mutta yhdeksi hävettävimmistä olen kuitenkin kokenut tämän. Meni pitkään, ennen kuin pystyin tunnustamaan sitä ääneen. Kun kuitenkin lopulta sain sen kerrottua eräälle ammattilaiselle, tuntui helpottavalta. Häpeän lievittymiseen riitti jo ihan sekin, kun vain sai sanottua asian ääneen.

 Lisäksi helpotti, kun törmäsin joskus Youtube-videoon, jossa joku kertoi omista oudoista syömishäiriöoireistaan ja kuulin ensimmäistä kertaa jonkun muunkin kärsivän samasta oireesta kuin minä. Valitettavasti en enää muista, kenen kanavasta oli kyse. 

 Toivottavasti tämä kirjoitukseni saattaisi helpottaa edes yhden ihmisen yksinäisyyttä ja tarjota vertaistukea. Syömishäiriö saa tekemään kaikenlaista outoa ja häpeälliseltä tuntuvaa, mutta on hyvä muistaa, että tuskin on olemassa sellaista oiretta, josta ei joku muukin tässä maailmassa kärsisi. 

5. Erilaiset kolotukset ja mustelmat

 Tämä ei tavallaan ole ollut mikään kaikista hävettävin aihe itselleni, mutta huomaan, että olen silti vältellyt siitä puhumista. Ollessani alipainoisimmillani istuminenkin oli työlästä, koska kovat alustat yksinkertaisesti satuttivat. Saatoin saada mustelmia selkääni pelkästään penkin selkänojasta. Jotenkin se nolotti, sillä jokin osa minussa tiedosti, ettei tämä ole normaalia, mutta syömishäiriöpuoli taas jopa lähes iloitsi kivusta ja mustelmista, olivathan ne merkkejä laihuudestani. Tällaiset ajatusvääristymät ovat kuitenkin helpottaneet toipumisen myötä.

 Kehossani oli myös paljon kaikenlaisia kolotuksia milloin polvissa, milloin alaselässä. Välillä kävellessäni koko jalkani puutui lantiosta varpaisiin asti. Tämäkin ongelma on poistunut toipumisen edetessä.

6. Liiallinen purkan syöminen ja ilmavaivat

 Yksi syömishäiriöoireeni on ollut myös liiallinen purkan syönti. Olen sairauteni aikana vuoroin pelännyt purkan kaloreita, vuoroin jauhanut sitä liiallisia määriä ruoan korvikkeena. Kumpikaan tilanne ei tietenkään ole terve. 

 Edelleen huomaan, että jos olen syönyt liian vähän, tulee tarve pureskella liiallisesti purkkaa aterian jälkeen. Oikeasti ratkaisu olisi vain syödä lisää ja tulla kylläiseksi. Minulla on kuitenkin edelleen paljon haasteita sen suhteen, että uskaltaisin syödä tarpeeksi. Annoskokoni jäävät yhä usein liian pieniksi ja tiedostan sen kyllä. Yritän ajatella, että sen tiedostaminen on jo kuitenkin ensimmäinen askel. 

♢

 Uskon, että syömishäiriöoireisiin liittyvä häpeä lievittyy vain puhumalla ja jakamalla. Älä jää yksin sen kanssa, sillä syömishäiriö saa vain voimaa häpeästä ja eristäytymisestä. Kiitos kun luit. ♡