Syömishäiriö ja joulu

Miten selvitä joulusta syömishäiriötä sairastaessa?

Tässä postauksessa pohdin lähestyvää joulua syömishäiriöstä toipumisen näkökulmasta. Vielä jonakin päivänä tahdon pystyä viettämään joulua täysin syömishäiriöstä vapaana. Toivottavasti pohdinnoistani olisi näin joulun alla tukea, rohkaisua tai lohtua kaikille, jotka sairastavat syömishäiriötä (tai muuten kipuilevat ruoka- ja kehosuhteensa kanssa), ja haaveilevat joulusta ilman syyllisyyttä, ahdistusta ja häpeää. 

Photo by Mariana B. on Unsplash

Joulu ei ole kaikille pelkkää lämpöä ja yhdessäoloa

Suhtautumistapoja, tunteita ja ajatuksia jouluun liittyen on yhtä paljon kuin on ihmisiäkin. Itselleni joulu on ristiriitaista aikaa - ei pelkästään syömishäiriön vuoksi, vaan myös aikaisempia perhejouluja varjostaneen läheisen alkoholismin johdosta. Se tuttu tarina siis, johon aivan liian moni pystyy samaistumaan. Yhdistän jouluun rikotut lupaukset, mahanpohjaa kipristelevän pelon ja lamaannuttavan ahdistuksen. Jouluun tuntuu kiteytyvän kaikki se suru, viha ja pettymykset, jotka vuosien aikana ovat kertyneet.

Siitä huolimatta olen edelleen jouluihminen. En tiedä, mistä joulumieli lähes joka vuosi kaivaa itsensä esiin, mutta olen iloinen, että niin käy. Ylipäätään olen aina pitänyt jonkin asian odottamisesta, suunnittelusta ja valmistelusta. Ehkä se johtuu siitä, että suunnitellessa ja haaveillessa on päässyt irtaantumaan ankeasta todellisuudesta ja unohtamaan hetkeksi, että tälläkään kertaa todellisuus tuskin tulisi kohtaamaan toiveita. Huono puoli haaveilussa on tietenkin ollut se, että vuosi toisensa jälkeen joulua seuranneet suru ja pettymys ovat tuntuneet aina ihan valtavalta iskulta. 

Sitten on vielä syömishäiriö, joka on ihan oma lukunsa joulujen pilaajana. Ruoka ja joulu kuuluvat erottamattomasti yhteen, mikä tekee joulusta yhden ristiriitaisimmista juhlista syömishäiriön näkökulmasta. Valitettavasti myös laihdutuskulttuuri tukee häiriintynyttä ja arvottavaa puhetapaa ruoan ja kehojen ympärillä, mikä näkyy niin joulunajan (ja etenkin vuodenvaihteen) uutisoinnissa, somessa kuin joulupöydän keskusteluissakin. Se ei tee hyvää kenellekään, mutta syömishäiriötä sairastaessa on aivan erityisen altis vahingollisen ruoka- ja kehopuheen vaikutuksille. Sen lisäksi, että jouluna(kin) pitäisi pystyä kamppailemaan omaa syömishäiriötään vastaan, voi pahimmillaan joutua puolustautumaan myös kaikkialta oman pääkopan ulkopuolelta tunkevalta laihdutuspuheelta. Varmaan kaikki ovat törmänneet median kailotukseen joulukilojen sulatuksesta, ja tietävät ne sukulaiset, jotka jotenkin aina kokevat tarpeelliseksi kommentoida omia tai muiden kehoja ja syömisiä. Olen jo aiemmin kirjoittanut pohdintojani siitä, miten selvitä triggereiden keskellä, ja aihe onkin erittäin ajankohtainen myös näin joulun alla.

Toipumalla kohti kadonnutta joulun iloa?

Nykyään muut asiat ovat paremmalla tolalla kuin lapsuudessani ja suurin este paremmalle joululle on syömishäiriöni. Ajatus siitä, että voisin vielä joskus viettää joulua suomatta ajatustakaan sille, miten olen syönyt tai liikkunut, tuntuu tällä hetkellä kaukaiselta, mutta ainakin voin edes jollakin tavalla yrittää rikkoa syömishäiriösääntöjäni tänä jouluna, ja ottaa siten askeleen sitä kohti. 

Samaan aikaan on kuitenkin myönnettävä, että kun joulunodotus alkoi hiipiä mieleeni, niin hiipi myös ahdistus siitä. Syömishäiriöpuoleni alkoi heti paniikinomaisesti laskelmoida jouluateriaa, sukulaisilla kahvitteluja ja kaikkea mahdollista jouluruokailuihin liittyvää. Olen joka vuosi leiponut jotakin jouluksi, maistamatta kuitenkaan itse tuotoksiani. Tiedän, että askel kohti toipumista on taistella juuri tällaisia syömishäiriösääntöjä vastaan, vaikka se saakin syömishäiriön kauhun valtaan.

Myös ajatus siitä, että joutuisin pettymään jälleen kerran itseeni ja jouluun, pelottaa ja ahdistaa. Mitä jos syömishäiriö saa otteen tänäkin jouluna? Tai jos onnistun haastamaan sitä, mitä jos en kestäkään ahdistusta ja syyllisyyttä, joka siitä aiheutuu? Tai jos joulu menee tänäkin vuonna pilalle hankalien perhesuhteiden, alkoholin tai riitelyn vuoksi - miten estän itseäni turvautumasta syömishäiriöön siinä tilanteessa? Yritän kuitenkin ajatella, että näiden ajatusten ja pelkojen tiedostaminen on jo iso juttu, koska silloin voi ainakin yrittää miettiä mahdollisia selviytymisstrategioita valmiiksi. 

Armollisuutta itseä kohtaan (myös jouluna)

Se, että joulu on useille hankalaa ja ristiriitaista aikaa myös monien muiden syiden kuin syömishäiriön vuoksi, aiheuttaa ihan omat lisäpaineensa ja ahdistuksensa, jotka tuskin ainakaan tukevat toipumista. Lisäksi laihdutuskulttuurin sävyttämään puheeseen voi olla vaikeaa olla törmäämättä. Monissa joulupöydissä ei vallitse ruokarauha tänäkään vuonna. Joulu on monille perheen tai suvun kesken vietettävä juhla, jolloin voi olla mahdotonta välttää niitä ihmisiä, joiden tietää päästävän suustaan vahingollista ruoka- ja kehopuhetta. Voi siis tahtomattaankin joutua ympäristöön, joka ei todellakaan tue toipumista ja voi pahimmillaan jopa triggeröidä oireilua.

Ainakin itsestäni tuntuu välillä siltä, että mieleni yrittää kääntää toipumisenkin suoritukseksi, jossa pitäisi jatkuvasti onnistua täydellisesti. Jos tunnistaa itsellään taipumusta suorittamiseen ja perfektionismiin, on hyvä pysähtyä tarkastelemaan odotuksia ja tavoitteita, joita on asettanut joulun ja toipumisensa suhteen. Ei ole syytä ruoskia itseään, vaikka toipuminen ei olisi pelkkää voittokulkua. On ihan ymmärrettävää, että joulu voi olla hyvin haastavaa aikaa syömishäiriöstä toipumiselle, varsinkin, jos siihen liittyy vielä muitakin kuormitustekijöitä kuin itse toipumistyö. Joskus suurin voitto voi olla jo se, että estää oireiluaan pahenemasta. Jos epäilee, että joutuu kohtaamaan paljon ylimääräistä kuormitusta joulun aikana, kannattaa pohtia itselleen jonkinlaista turvasuunnitelmaa sen suhteen, miten estää syömishäiriötä ainakaan tiukentamasta otettaan.

Toisaalta täytyy olla rehellinen itselleen siitä, kumpi puoli päätöksiä ohjaa - syömishäiriö vai terve minä. Syömishäiriö voi helposti tarttua kaikkiin mahdollisiin tekosyihin olla ottamatta askelia kohti toipumista. Kannattaa joka käänteessä arvioida, onko syömishäiriön haastaminen siinä tilanteessa oikeasti liikaa vai yrittääkö syömishäiriö vain keksiä tekosyitä. Viime kädessä toipuminen on mahdollista vain konkreettisilla teoilla syömishäiriötä vastaan. 

Ei ole myöskään tarkoitus kuulostaa siltä kuin joulun olisi pakko olla jokin pelottava koettelemus vuoden lopussa. Riippuu täysin omasta tilanteesta ja siitä, miten pitkällä on omassa toipumisessaan, millaisia tunteita ja odotuksia jouluun liittää. Vaikka olenkin omien kokemusteni vuoksi keskittynyt kirjoittamaan jouluun liittyvistä ristiriitaisista tunteista ja ahdistuksesta, on valtavan monilla toki takanaan aivan ihania jouluja ja turvalliset perheet, ja syömishäiriö on kenties ainoa este joulusta nauttimisen tiellä. On iso plussa, jos saa läheisiltään tukea toipumiseen ja syömishäiriön haastamiseen jouluna, ja se kannattaa ehdottomasti käyttää hyödyksi!

Sopivasti suunnitelmallisuutta

Etukäteen suunnittelemisessa on omat hyvät ja huonot puolensa. Suunnittelulla voi potentiaalisesti tukea syömishäiriöstä toipumista, mutta se voi helposti kääntyä myös itseään vastaan. On myös täysin yksilöllistä, mikä lähestymistapa toimii kenellekin, joten itseään kannattaa kuunnella herkällä korvalla sen suhteen, miten voisi parhaiten tukea omaa toipumistaan juhlapyhien yli. 

On todella tavallista, että syömishäiriö saa aikaan jatkuvasti käynnissä olevan suunnittelun ja laskelmoinnin siitä, mitä on syönyt, mitä tulee syömään ja miten sen voisi kompensoida. Lisäksi ruoka pyörii jatkuvasti mielessä myös energiavajeen seurauksena, mikä voi osaltaan naamioitua syömishäiriöajatusten, suunnittelun tai kompensointiajatusten muotoon. Etukäteissuunnittelun takana saattaa olla myös syömishäiriön kontrollintarve. Se, että suunnittelee etukäteen kaiken syömänsä, saattaa antaa valheellisen hallinnan tunteen sisäisen (tai ulkoisen) kaaoksen keskellä.

Toisaalta voi olla hyödyllistä suunnitella etukäteen tapoja haastaa syömishäiriötä. Syömishäiriölle haastavissa tilanteissa ahdistus saattaa nousta niin voimakkaaksi, että keho menee "taistele tai pakene" -tilaan, jolloin rationaalinen ajattelu on mahdotonta ja on hankalaa tehdä toipumista edistävä päätös. Oikein toteutettuna etukäteissuunnittelulla voi siis vahvistaa kykyään toimia syömishäiriötä vastaan ahdistuksesta huolimatta. 

Minun esimerkiksi oli toipumiseni alussa (ja välillä edelleenkin) hyvin vaikeaa tehdä ostopäätöksiä kaupassa. Aikoessani ostaa syömishäiriölle hankalia ruokia, ahdistukseni nousi niin suureksi, että en pystynyt ajattelemaan selkeästi. Aivoni tuntuivat jäätyvän seisoessani hyllyn edessä ja yrittäessäni päättää tuotteiden välillä. Silloin auttoi, kun suunnittelin (monesti hoitohenkilöiden tukemana) hyvin tarkasti etukäteen, minkä tuotteen ostan. Oleellista oli, että syömishäiriö ei saanut vaikuttaa valintaan, vaan autoin etukäteissuunnittelulla itseäni ostamaan nimenomaan haastavimpia ruokia. Etukäteissuunnittelulla pyrin minimoimaan sen, etten kaupassa alkaisi vertailla tuotemerkkejä ja niiden ravintosisältöjä, vaan tekisin päätöksen mahdollisimman nopeasti ja vähällä miettimisellä suunnitelman pohjalta.

Etukäteissuunnittelusta saattaa siis olla hyötyä joulunkin suhteen. Päätösten tekeminen vasta ruokailuhetkellä voi olla haastavaa, kun ahdistus ja syömishäiriöajatukset vyöryvät päälle. Terveeseen ruokasuhteeseen ei kuitenkaan kuulu äärimmäisen tarkka suunnittelu, vaan siinä on tilaa myös joustamiselle ja yllätyksille. Tarkoituksena ei ole joulun ruokailuja suunnittelemalla luoda rajoituksia tai sääntöjä sille, mitä saa syödä. Täytyy olla tarkkana, ettei syömishäiriö pääse ottamaan ajatuksista ohjaksia. 

Ei siis ole mielestäni tarkoituksenmukaista eikä toipumista edistävää suunnitella kaikkia joulun syömisiä etukäteen, edes toipumisen nimissä. Sen sijaan voi miettiä itselleen yhden tai muutaman selkeän tavoitteen, joilla aikoo haastaa syömishäiriötä. Tärkeää on suhtautua tavoitteisiin niin, että pyrkii toteuttamaan vähintään ne, mutta että tietenkin on sitä parempi, mitä enemmän syömishäiriötään pystyy haastamaan. Tavoitteiden ei tarvitse olla mitään supersuuria. Jos joulu tuntuu ihan valtavalta haasteelta, voi yrittää pilkkoa sitä osiin. Voisiko syömishäiriötä haastaa edes yhdellä aterialla jollakin tavalla? On tärkeää yrittää olla itselleen armollinen - vaikka jokin voi näyttää muiden silmissä mitättömän pieneltä jutulta, saattaa se olla ihan valtava haaste sairastuneen näkökulmasta. Ei kannata lannistua, vaikka tämä joulu tuntuisi vielä hankalalta. Jokaisen toipuminen etenee omaa tahtiaan ja ensi vuonna tilanne voi olla jo aivan toinen.

Itselleen myös kannattaa jo etukäteen yrittää antaa lupa elää hetkessä, vaikka syömishäiriö huutaisikin vastaan. Toipumisen kannalta on toki tärkeää pitää kiinni tietyistä rutiineista, kuten säännöllisesti syömisestä, mutta joulu antaa myös hyvän mahdollisuuden harjoitella joustavuutta arkirutiineista ja syömishäiriösäännöistä. On ihan valtavan hienoa, jos pystyy edes hetkeksi karistamaan syömishäiriöajatukset harteiltaan ja olemaan aidosti läsnä joulun juhlinnassa. Syömishäiriö on lupa jättää joulupöydän ulkopuolelle.

Yhteenvetoa jouluun ja toipumiseen liittyen:

Ks. myös Syömishäiriöliiton äärimmäisen tärkeät jouluruokarauhan teesit ♡

1. Sinulla on lupa syödä, nauttia ja kuunnella mielitekojasi.

• Jouluna(kaan) ei tarvitse rajoittaa, kompensoida tai hävetä syömistään mitenkään.
  

• Sinulla on lupa syödä juuri niin paljon kuin haluat ja vastata nälkään sekä mielitekoihin. 
  

2. Kompensoida ei tarvitse ennen joulua, jouluna eikä sen jälkeen

• Jouluna, kuten arkenakaan, ei tarvitse eikä pidä kompensoida syömisiään mitenkään. 

• Joulu saattaa aiheuttaa poikkeuksia arkirutiineihin, mutta se ei saa toimia tekosyynä skipata aterioita, syödä vähemmän ym. Ravitsemussuunnitelma toimii hyvänä tukipilarina joulunakin, vaikka syödyt ruoat olisivatkin erityyppisiä kuin arkena. 

• Myöskään joulun jälkeen ei missään nimessä pidä kompensoida. Ainakin oman kokemukseni mukaan ahdistus ja syyllisyys saattavat iskeä todella lujaa vasta jälkikäteen, joten kannattaa yrittää varautua siihen etukäteen, ettei ahdistus purkautuisi oireilemalla.

• Jos sinulla on joku läheinen, johon tukeutua mahdollisen ahdistuksen noustessa, kannattaa keskustella jo etukäteen siitä, miten hän voisi tukea sinua jouluna ja sen jälkeen.

• Kannattaa myös kirjoittaa itselleen ylös ahdistuksenhallintakeinoja ja tapoja pitää itsestään huolta, jotta niihin voi tukeutua vaikean olon iskiessä.

3. Jouluruoka on ihan tavallista ruokaa.

• Jos syömishäiriötä kauhistaa ajatus jouluruoasta, kannattaa muistuttaa itseään siitä, että todellisuudessa jouluruoka on vain ruokaa. Se ei ole millään tavalla vaarallisempaa tai poikkeuksellisempaa kuin arkena syödyt ruoat, vaikka onkin hieman erityyppistä. 

  • Ruoka itsessään ei kanna merkityksiä, vaan ne liitetään ruokiin aina ulkopuolelta. Vaikka syömishäiriö siis jaottelisi ruokia hyviin ja pahoihin, terveellisiin ja epäterveellisiin, kiellettyihin ja sallittuihin, kaikki ruoka on todellisuudessa neutraalia.
     
  • On myös tärkeää muistaa, että jouluherkut ovat sallittuja muulloinkin kuin jouluna. Ylipäätään mitkä tahansa herkut ovat sallittuja ihan vuoden jokaisena päivänä, eivät vain juhlissa.
    

• Jouluruoan suhteuttaminen mahdolliseen ravitsemussuunnitelmaan saattaa toimia apuna, jos epäilee, että tulisi muuten annostelleeksi liian vähän. On kuitenkin tärkeää muistaa, että ravitsemussuunnitelma on minimi.
  

• Jos vain mahdollista, kannattaa pyytää ravitsemusterapeutilta tai muulta hoitohenkilöltä tukea jouluruokailujen suhteen. Ravitsemusterapeutti voi käydä kanssasi läpi esimerkiksi sitä, miten annostella ja syödä tarpeeksi joulun aikanakin.
  

4. Joulu ei kestä ikuisesti.

• Jos joulu ahdistaa todella paljon, kannattaa rauhoitella itseään sillä, että se kestää vain muutaman päivän vuodesta. Joululle ei kannata antaa kokoansa suurempaa merkitystä toipumiselle. Menipä tämä joulu miten tahansa, tärkeintä toipumisen kannalta on se, mihin suuntaan kulkee isossa kuvassa. 

5. Toipuminen on kaikista tärkeintä.

• Jos joulu alkaa tuntua aivan ylitsepääsemättömältä ja ahdistus meinaa nousta sietämättömäksi, kannattaa pysähtyä ja arvioida, mikä olisi paras toimintatapa tilanteessa. Yksi juhlapyhä ei ole sen arvoinen, että toipuminen ottaa takapakkia tai lähestyy täysimittaista relapsia.

• Joskus toipuminen voi olla niin herkässä vaiheessa, että pienetkin häiriöt arjessa ovat liikaa. On aivan luvallista suhtautua jouluun kuten mihin tahansa arkipäivään, jos se on tällä hetkellä paras ratkaisu toipumisesi kannalta. Tärkeintä on, että syö säännöllisesti ja tarpeeksi myös joulun aikaan.

6. Siivoa somesi ajoissa ja vältä iltapäivälehtiä

• Jos et ole vielä käynyt läpi someasi siitä näkökulmasta, tukeeko se toipumistasi, nyt on korkea aika tehdä se. Lopeta sellaisten henkilöiden ja asioiden seuraaminen, jotka triggeröivät, saavat aikaan vertailua, huonon fiiliksen tai muuten vaikuttavat negatiivisesti toipumiseesi.

• Vältä iltapäivälehtiä ja muita tahoja, jotka tavallisesti syytävät laihdutuskulttuurin värittämää sisältöä näin joulun ja vuodenvaihteen aikaan. Poista vaikka koko sovellukset tilapäisesti kännykästäsi, jotta niihin ei tule vahingossakaan eksyttyä.

Lopuksi

Pidä itsesi turvassa. Joskus tilanne perheen tai suvun kesken voi olla sellainen, että on oman hyvinvoinnin kannalta parempi pitää etäisyyttä, jos se vain on mahdollista. Vaikka joulu on perinteisesti perhejuhla, ei ole mitään syytä tuntea syyllisyyttä tai häpeää, jos viettää joulunsa toisin. Sinulla on oikeus laittaa oma hyvinvointi ja tunteet edelle. ♡

Toivon kaikille mahdollisimman hyvää ja omannäköistä joulua sekä rohkeutta haastaa syömishäiriötä (niin tulevina päivinä kuin sitten joulunakin)! Jokaisella meistä on lupa levätä sekä nauttia herkuista ja muusta ruoasta ilman häpeää ja syyllisyyttä. Toivottavasti tämä joulu toimii alkuna myöhemmille, syömishäiriöstä täysin vapaille jouluille.🎄