Syömishäiriö ja itsensä tahallinen triggeröinti

Miksi syömishäiriö saa hakeutumaan triggeröivän sisällön pariin?

Photo by Christina Deravedisian on Unsplash

(Huomioithan, että puhun vain oman kokemukseni ja ajatusteni kautta, enkä ole minkään alan asiantuntija!)

 Triggerit ja niiden kanssa pärjääminen on yleinen pohdinnan aihe syömishäiriöstä toipuessa. Useimmin kuulee keskusteltavan, miten pystyisi välttämään triggeröitymisen – esimerkiksi muiden ihmisten kommenteista, somessa eteen tulleista postauksista tai ylipäätään mistä tahansa, joka saa syömishäiriöajatukset liikkeelle ja aiheuttaa impulssin toimia syömishäiriön mukaisesti. Pohdin triggereiden kanssa pärjäämistä myös edellisessä kirjoituksessani. 

 Tässä postauksessa haluan kuitenkin kirjoittaa triggereistä hieman toisesta näkökulmasta. Siitä, miten syömishäiriö saa joskus tarkoituksella hakeutumaan triggeröivän sisällön pariin, vaikka tietää sen olevan itselleen vahingollista ja vaikeuttavan omaa toipumista. Itse ajattelen itsensä tahallisen triggeröinnin olevan yksi syömishäiriön (monista mahdollisista) oireista. Se saa helposti jumiutumaan syömishäiriöön, mikä on juuri sitä, mitä syömishäiriö haluaa.

 Syömishäiriökuplassa eläessä sen kaltainen sisältö, joka nykyään triggeröi, oli koukuttavaa. Pro-ana –kuvien ja –keskustelujen sekä muun laihdutuksen, ruoan ja liikunnan ympärille keskittyvän sisällön kuluttaminen tuntui addiktoivalta ja mielihyvää tuottavalta. On mielestäni helppoa ymmärtää, miksi syömishäiriön keskellä ollessa tulee usein hakeutuneeksi sairautta tukevan ja voimistavan sisällön pariin. Vaikeampaa on ollut käsittää, miksi yhä vieläkin ajaudun lukemaan ja katsomaan noita samoja sisältöjä, vaikka tiedän niiden triggeröivän ja syöksevän itseinhon kierteisiin.

 Tällä hetkellä yksi suurimmista haasteistani koskee vanhoja valokuvia. Ajaudun yhä katselemaan kuvia itsestäni alipainoisena ja systemaattisesti vertailemaan nykyistä kehoani niihin. Tiedän, että minun pitäisi poistaa kaikki vanhat body checking -kuvat, mutta en ole vielä kyennyt. Vanhojen kuvien näkeminen aiheuttaa minussa (tai pikemminkin syömishäiriössä) valtavasti ahdistusta, häpeää ja surua "menetetystä laihuudesta".  Ajaudun yleensä todella syviin itseinhon vesiin ja pahimmassa tapauksessa myös toteuttamaan syömishäiriöajatuksiani toiminnan tasolla. Tuntuu yksinkertaisesti ihan kamalalta nähdä vanha kehonsa, jonka on "menettänyt". Toisaalta syömishäiriö yrittää kuiskia, että voisinhan edelleen palata takaisin rajoittamiseen. Terve puoli kuitenkin tiedostaa, ettei se ole ratkaisu. Yritän pitää mielessä, että kehon ulkonäkö on vain pintatasoa. Syömishäiriö saa näennäisesti kaipaamaan laihuutta, mutta oikeasti kyse on paljon syvemmistä haavoista ja tarpeista, joita syömishäiriö yrittää projisoida konkreettisempaan muotoon, esimerkiksi kehon koon ja syömisen kontrollointiin.

 Vanhat valokuvat eivät suinkaan ole ainoa triggeröivä sisältö, jonka pariin hakeudun yhä kerta toisensa jälkeen, vaikka se saa oloni tuntumaan jälkikäteen tuhat kertaa pahemmalta. Havahdun edelleen usein lukemasta laihduttamiseen, ravitsemukseen tai liikuntaan liittyvää sisältöä, usein vieläpä räikeästi laihdutuskulttuurin värittämää sellaista. Kun näen laihduttamiseen liittyvän klikkiotsikon, en voi olla klikkaamatta, vaikka tiedän sisällön olevan vahingollista minulle ja muutenkin täyttä roskaa. Sorrun katsomaan "mitä syön päivässä" -tyyppisiä vlogeja, tai syömishäiriötarinoita, joissa tekijä jakaa sairauden aikaisia kuviaan. Esimerkkejä olisi lukuisia muitakin.

 Jokin vetovoima triggeröivässä sisällössä siis on, vaikka samaan aikaan se aiheuttaa psyykkistä pahaa oloa ja johtaa pahimmassa tapauksessa jopa täysimittaiseen relapsiin. Olen tajunnut hakeutuvani triggerien pariin useimmiten silloin, kun ahdistukseni on jo valmiiksi voimakasta tai on muuten psyykkisesti vaikea olla. Ajaudun siis ainakin puolitietoisesti huonontamaan vointiani entisestään. 

 Triggeröityminen palvelee syömishäiriötä. Kun hakeudun sellaisen sisällön pariin, jonka tiedän triggeröivän, toimin syömishäiriöni ohjaamana. Syömishäiriö on se, josta vetovoima triggeröiviä aiheita kohtaan kumpuaa. Syömishäiriöpuoli minussa toivoo, että onnistuisin triggeröimään itseni takaisin oireilun pariin. Ehkä taustalla on myös syömishäiriön yritys palauttaa näennäinen kontrolli, jonka tuntee menettäneensä toipumisprosessin aloitettuaan. Triggeröivän sisällön pariin hakeutumiseen pätee sama kuin mihin tahansa syömishäiriöoireeseen - kun on psyykkisesti paha olla, tulee paljon helpommin sorruttua oireiluun. Se kun tarjoaa nopean, vaikkakin väliaikaisen, helpotuksen. Pidemmän päälle syömishäiriö tietenkin vain pahentaa asioita, eikä ole ratkaisu mihinkään.

 Tähän, kuten laajemminkin koko toipumiseen, liittyvät vahvasti tunnetaidot: kyvyt tunnistaa, käsitellä ja säädellä omia tunteitaan. On uskallettava kohdata (ilman syömishäiriöoireilua) häpeä, ahdistus, pelko ja muut epämiellyttävät tunteet, joita on syömishäiriöllään kenties pyrkinyt ja onnistunutkin turruttamaan ja pakoilemaan. Jos vaikean olon tullessa sortuu aina triggeröimään itseään tai oireilemaan jollakin muulla tavalla, on se vain tapa jatkaa syömishäiriöön turvautumista. Toipumisen edellytys on, että uskaltaa ja oppii vähitellen tulemaan sinuiksi kaikkien tunteidensa kanssa ilman syömishäiriötä. 

Mikä avuksi?

• Yritä minimoida houkutukset ja mahdollisuudet päätyä triggeröivien sisältöjen pariin.
• Tunnista, mitkä ovat juuri sinun triggerisi: jos selaat triggeröivää sisältöä erityisesti jonkun tietyn sovelluksen kautta, poista se ainakin väliaikaisesti. Mieti myös, onko sovellus sellainen, jota käyttäisit oikeasti toipuneena. Laihdutukseen ym. liittyvät sovellukset joutavat ehdottomasti mäkeen. 
• Jos et halua poistaa sovellusta, ainakin siivoa sieltä kaikki, mikä ei tue toipumistasi. Lopeta seuraamasta henkilöitä, joihin vertailet itseäsi, tai jotka julkaisevat sisältöä, jonka huomaat triggeröivän. Tee tämä "siivousoperaatio" kaikissa somekanavissa, joita käytät.
• Jos jokin sovellus tulee avattua melkein huomaamatta, siirrä sen paikkaa aloitusnäytöllä siten, että se ei ole heti sormen ulottuvilla, vaan joudut tietoisesti etsimään sen esim. jostakin kansiosta. 
• Pyri poistamaan vanhat body checking –kuvat. Tämä on itsellänikin vielä työn alla, mutta oikeasti. Kun päästää niistä irti, päästää samalla kuvaannollisemmalla tasolla irti myös osasta syömishäiriötään.

• Yritä tunnistaa tilanteet, joissa hakeudut helposti selailemaan triggeröivää sisältöä.
• Edeltääkö niitä jotkin tietynlaiset tunnetilat, ajatukset tai tapahtumat? Itse esimerkiksi huomaan, että jos jokin (esim. mainos tai kuultu keskustelu) herättää mielessäni terveelliseen ravitsemukseen tai laihdutukseen liittyviä ajatuksia, minulla tulee automaattisesti impulssi alkaa googlata ja lukea näistä aiheista. 
• Taustalla voivat olla hankalat tunnetilat, mutta myös automatisoituneet toimintamallit ja tottumukset. 
• Harjoittele käsittelemään vaikeita tunteita uusilla, terveillä tavoilla syömishäiriöoireilun sijaan.
• Kun olet tunnistanut riskialttiita tilanteita, yritä kehittää itsellesi niihin vaihtoehtoinen (ei-syömishäiriöinen) toimintasuunnitelma: esim. soitto ystävälle/neulominen/kirjoittaminen/musiikin kuunteleminen/askartelu/...

• Vahvista vähitellen kykyäsi olla viemättä syömishäiriöajatuksia toiminnan tasolle. Tämä pätee riippumatta siitä, triggeröidyitkö tahattomasti vai oman toimintasi seurauksena.
• Kun olet tunnistanut, mitkä seikat johtavat helposti sisällön pariin hakeutumiseen, ala tietoisesti pyrkiä pysäyttämään itsesi ennen kuin toimit. Se on aluksi hyvin vaikeaa, mutta avain muutokseen on toistoissa.
• Voi olla, että aluksi päädyt siitä huolimatta esim. kirjoittamaan hakusanat googleen ja avaamaan jonkin sivuston. Milloin tahansa on kuitenkin mahdollista vielä painaa jarrua ja klikata itsensä pois. Vähitellen onnistut yhä useammin ja aikaisemmin pysäyttämään itsesi, kunnes lopulta pystyt kokonaan välttämään ajatusten viemisen toiminnan tasolle.
• Muista, että triggerit ja niihin reagoiminen oireilemalla palvelevat syömishäiriötä. 
• Kun tunnistaa triggeröityneensä, voi yrittää pysähtyä tunteiden ja ajatustensa ääreen sen sijaan, että syöksyisi heti toimimaan syömishäiriön haluamalla tavalla. Vähitellen voi pystyä yhä paremmin ajattelemaan, että "okei, nyt tuli triggeröidyttyä ja se herätti minussa tunteita ja ajatuksia x, mutta se ei tarkoita, että minun pitäisi toimia niiden mukaisesti".
• Triggeröityminen itsessään ei ole vaarallista: voimakkain tunnepiikki ja impulssi toimia menee kyllä ohi. Tärkeintä on pystyä pysähtymään ennen kuin triggeri muuttuu toiminnaksi. Vasta toiminta merkitsee vallan luovuttamista tilanteessa syömishäiriölle.

 Kiitos, kun luit! Toivottavasti sain ajatukseni välitettyä edes jotenkuten selkeästi, tätä kirjoittaessa tuntui nimittäin jostain syystä kauhean vaikealta jäsennellä ajatuksiani tekstin muotoon. Ehkä omatkin ajatukseni tämän aihepiirin ympärillä ovat vielä sen verran keskeneräisiä. Kuulen mielelläni, jos jollakulla heräsi jotain pohdintoja aiheesta. ♡