Toipumiskuulumisia (osa 3)

 Uutta kipinää toipumiseen!

Kuva: Simon Berger (Unsplash)

Moi taas, ja kiva kun eksyit blogiini! Halusin vaihteeksi kirjoittaa kuulumispostauksen, koska jotkin palaset tuntuvat olevan liikkeessä tällä hetkellä. Jotakin on pitkästä aikaa liikahtanut mielessäni eteenpäin ja olen tuntenut erilaista toipumismotivaatiota kuin ennen. Melkoista vuoristorataa, kun vielä jokin aika sitten minulla oli vaikeampi jakso kuin pitkään aikaan. Sain sen kuitenkin käännetyksi taas parempaan ja minuun iski toipumiskipinä. Toipuminen onkin usein aaltoliikettä ja tämä on taas hyvä esimerkki siitä.

En ole varma mistä muutos sai alkunsa, mutta yhtäkkiä turhautuneisuus omaan tilanteeseen iski voimalla päälle. Ennen se on kääntynyt toivottomuuteen ja lamaantuneisuuteen, mutta nyt se suuntautuikin syömishäiriöön. Tavoitin kerrankin sellaisen fuck this shit -asenteen syömishäiriötä vastaan ja tuli olo, että nyt on ihan oikeasti tehtävä tälle jotakin. Tuli olo, että en halua enää hukata elämääni, vaan haluan pystyä palaamaan opintoihin ja muutenkin saada elämääni muuta sisältöä kuin syömishäiriö.

Viime viikot ovat siis menneet paremmin ja olen onnistunut tekemään konkreettisia toipumista edistäviä muutoksia. Samaan aikaan oloni on ollut kamala, sillä mitä enemmän teen toipumisen eteen, sitä pahemmalta syömishäiriö saa oloni tuntumaan ja sitä vaikeampi minun on olla kehoni kanssa. On hyvin ristiriitaista, että samaan aikaan, kun tietää tekevänsä toipumista edistäviä asioita, henkinen vointi tuntuu vain huononevan. Mutta yritän uskoa, että tämä kyllä jossain vaiheessa helpottaa. Vertaistuesta ja ammattiavusta on ollut suurta apua siinä.

Opintoihin palaaminen

Minulla heräsi ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kiinnostus opintojani kohtaan. Sain siitä hyvän toipumistavoitteen itselleni: jos haluaisin tänä syksynä palata opintoihin, minun täytyisi tehdä kaikkeni toipumisen eteen ennen sitä. Asetin itselleni tavallaan ehdot, jotka täyttämällä saisin kokeilla opintoihin palaamista. Vaikka toipumistekojen tekeminen on edelleen ollut todella vaikeaa, eikä kyse todellakaan ole mistään suoraviivaisesta polusta, olen kuitenkin saanut sen verran muutoksia aikaan, että päätin antaa itselleni luvan kokeilla opiskelua. Olenkin siis nyt syyskuussa aloittamassa myös opintoja taas pitkästä aikaa! 

Kävin itseni ja ammattilaisten kanssa hyviä keskusteluja siitä, onko nyt oikea-aikaista palata opintoihin. Tiedostan kyllä, että olen edelleen aika väsynyt ja liian aikainen opintoihin palaaminen voisi vain sysätä takaisin uupumukseen. Toisaalta ajatus opinnoista motivoi syömishäiriöstä toipumistani, joten halusin antaa itselleni jonkinlaisen palkinnon tehdyistä muutoksista. Mietin myös kriittisesti sitä, onko tässä kyse enemmän vaativuudesta itseäni kohtaan vai aidosta halusta palata opiskelemaan. Nämä ja monta muuta näkökulmaa läpi pohdittuani tulin siihen tulokseen, että kokeilen ja annan itselleni luvan siihen, että jos nyt ei olekaan opintojen aika, jätän ne kesken. Kuten terapeuttinikin ihanasti totesi, ei tässä kuitenkaan ole maailman vakavimmasta asiasta kysymys. Voin hyvin vain kokeilla, miltä opiskelu tällä hetkellä tuntuu.

Miten kesä meni?

Alkukesä oli kaikin puolin haasteellinen, eikä mennyt kovin hyvin toipumisen näkökulmasta. Loppupuoli taas ylitti odotukseni ja sain uutta kipinää toipumiseen. Kaiken kaikkiaan tuntuu siis, että olen päässyt eteenpäin. Mitä kesään muutoin tulee, oli se ihan okei, vaikka todella haastaviakin päiviä mahtui sekaan. Halusin nostaa kesän vielä esiin, koska asetin itselleni kesän alussa kolme tavoitetta ja ajattelin kertoa, miten niiden suhteen meni.

Jäätelöä en kesällä tullut syöneeksi, siihen syömishäiriö ei antanut periksi. Onneksi tätä sääntöä voi rikkoa ympäri vuoden, joten kyllä senkin aika vielä koittaa! Toinen tavoitteeni koski luontoretkeä, jota olemme suunnitelleet läheiseni kanssa. Emme valitettavasti ehtineet vielä toteuttaa retkeä, mutta ajatuksena on lähteä sille vielä tänä syksynä. Silloin tavoitteenani on edelleen ottaa mukaan kunnon eväät ja pyrkiä olemaan läsnä hetkessä, ilman kiirettä. 

Kolmas tavoite koski liikunnan rajaamista ja siinä onnistuin mielestäni loppukesästä hyvin. Olen saanut liikuntaa rajattua huomattavasti siitä, mitä se oli vielä alkukesästä. Nyt tavoitteenani on rajata sitä entisestään ja kuunnella kehoni signaaleja väsymyksestä. Liikunnan rajaaminen on tuntunut ajoittain erittäin vaikealta ja aiheuttanut paljon syömishäiriöajatuksia, joiden vastustaminen on tuntunut välillä tosi uuvuttavalta. Haluan kuitenkin pyrkiä jatkamaan tätä pakkoliikunnan rajaamista, sillä tiedän sen olevan tärkeä osa toipumistani.

♢

Paljon tuntuu siis tapahtuneen lyhyessä ajassa ja tällä kertaa hyviä asioita! Toivottavasti sullekin, joka luet tätä, kuuluu hyvää. Mutta jos ei, niin haluan vaan sanoa, että paremmat ajat on kyllä edessä. Asioilla on tapana järjestyä ja sä oot vahva ja rohkea. Voimia toipumiseen just sulle ♡