Aterian jälkeinen syyllisyyden tunne

Kuva: K. Mitch Hodge (Unsplash)

Mitä tehdä, kun olo on kuin kuvan henkilöllä aterian jälkeen? Syyllisyys on ainakin omalla kohdallani yksi vaikeimmista syömishäiriöön ja toipumiseen liittyvistä tunteista. Se tuntuu ajoittain muutenkin ihan ylitsepääsemättömältä ja mitä enemmän toipumista tavoittelee, sitä voimakkaammaksi syyllisyyden tunteet käyvät. Ruoasta ja syömisestä ei kuitenkaan kuuluisi kokea syyllisyyttä, vaikka se onkin valitettavan yleistä laihdutuskulttuurin värittämässä maailmassa, puhumattakaan syömishäiriöstä.

Kiellot ja säännöt luovat pohjan syyllisyyden kokemiselle

Ihan alkuun on tärkeintä ylipäätään tunnistaa, että syöminen herättää itsessä syyllisyyden tunteita. Syyllisyyden tunne saattaa helposti naamioitua syömishäiriöajatuksiksi, eikä sitä välttämättä siksi edes tunnista, jos siihen ei osaa kiinnittää huomiota. Ajatukset voivat olla esimerkiksi muotoa: "Ei pitäisi / olisi pitänyt syödä tuota" tai "nyt täytyy kyllä kompensoida tavalla x". Syyllisyys näyttäytyy myös esimerkiksi siinä, että jaottelee ruokia hyviin/pahoihin, kiellettyihin/sallituihin tai terveellisiin/epäterveellisiin tai muodostaa muita syömistä ohjaavia kieltoja ja sääntöjä. Kaikenlaiset kiellot luovat automaattisesti pohjan syyllisyyden kokemiselle, koska jos on kielto, on olemassa mahdollisuus myös sen rikkomiseen.

Syömishäiriön kieltojen ja sääntöjen purkaminen on mielestäni avainasemassa siinä, miten syyllisyyden tunteesta voi lopulta päästä eroon. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään nopea prosessi. Valitettavasti se vaatii sitä, että aluksi joutuu tuntemaan valtavasti syömishäiriön aiheuttamaa syyllisyyttä siitä, että rikkoo sen kieltoja ja sääntöjä. Vähitellen syyllisyyden tunne helpottaa, mutta se vaatii runsaasti toistoja ja ajatustyöskentelyä sen suhteen, että päästää oikeasti irti kaikista rajoituksista.

Syyllisyyden tunne on oikeastaan vain pintaa, sillä sen alta paljastuu usein kasa muita tunteita, kuten pelkoa ja häpeää. Syömishäiriö saa aikaan kaikenlaisia pelkoja siitä, mitä syömisestä voi seurata. Syyllisyyden tunne on syömishäiriön keino ohjata poispäin noista peloista. Syyllisyyden tunne voi myös olla syömishäiriön keino saada rankaisemaan itseään "epäonnistumisista". Syyllisyyden tunne on kuin syömishäiriön ruoska, jolla se ohjaa toteuttamaan tahtoaan. 

Syyllisyyden tunteen kanssa toimiminen

Syyllisyyden tunne pelaa täysin syömishäiriön pussiin ja se on tärkeää tunnistaa. Kun tiedostaa, että syyllisyyden tunne kumpuaa syömishäiriöstä, sitä voi käsitellä syömishäiriöoireena muiden joukossa. Aterian jälkeinen syyllisyys voi olla helpompaa kestää, kun pystyy palauttamaan mieleensä, että syömishäiriö sieltä vain huutelee, eikä ole mitään syytä ruveta kompensoimaan. 

Syyllisyyden tunne sekä sen alle kätkeytyvät muut tunteet voivat olla hyvinkin voimakkaita ruokailun jälkeen, joten joskus paras vaihtoehto on harhauttaa itseään. Itse olen hyödyntänyt esimerkiksi sarjojen katsomista, palapelejä, podcasteja, nystyräpallolla pyörittelyä ja läheiselle soittamista viemään ajatuksia muualle syömisen jälkeen. Sitten kun pahin tunnepiikki on laantunut, voi halutessaan vielä tietoisesti käsitellä syömisestä heränneitä tunteita. On kuitenkin tärkeä muistaa, että joskus riittää, että vain sinnittelee tunnemyrskyn läpi ilman oireilua. Loppujen lopuksi ajatusmallien muuttaminen tapahtuu ennen kaikkea toiminnan kautta.

Voi auttaa, jos syyllisyyden tunteesta pystyy puhumaan jonkun kanssa. Kannattaa miettiä, mitä juuri itse haluaisi kuulla sillä hetkellä, kun syyllisyys tuntuu musertavalta. Niin itseä kuin muita ihmisiä auttaa, kun heille pystyy kommunikoimaan, mitä toivoisi heidän sanovan. Toivooko, että toinen lohduttaa ja vakuuttaa kaiken olevan hyvin ja syyllisyyden tunteen menevän kyllä ohi. Vai toivooko, että toinen muistuttaa syyllisyyden tunteen olevan syömishäiriön aiheuttamaa ja ettei syömisestä todellisuudessa tarvitse tuntea syyllisyyttä. Vai toivooko enemmän ratkaisukeskeisiä ehdotuksia siitä, miten voisi lievittää syyllisyyden tunnetta juuri sillä hetkellä.

Ja siltä varalta, että sinulla ei juuri nyt ole ketään keneltä kuulla sitä: syömisestä ei tarvitse tuntea syyllisyyttä, koskaan. Sinulla on varaukseton lupa syödä vuoden jokaisena päivänä. Tiedän, että syyllisyyden tunne voi tuntua musertavalta ja hallitsemattomalta, mutta sinä selviät siitä kyllä. Valtavasti voimia toipumismatkallesi. ♡