Syömishäiriö ja ulkopuolisuuden tunne

Kuva: Jeff Hendricks (Unsplash)

Kirjoittelin vajaa vuosi sitten syömishäiriön sosiaalisista seurauksista ja tämä postaus on jonkinlaista jatkoa sille. Käsittelen tässä postauksessa osittain samoja aiheita, mutta haluan keskittyä erityisesti ulkopuolisuuden tunteen näkökulmaan. Muistutuksena myös, että kirjoitan taas vain omien kokemusteni pohjalta, enkä ole minkäänlainen asiantuntija!☺

Syömishäiriö eristää muista ihmisistä

Syömishäiriö on ulossulkeva sairaus, joka kietoo ihmisen omaan kuplaansa. Toisaalta tuon syömishäiriökuplan sisällä haluaakin pysyä, toisaalta on hetkiä, kun maailmaa katsoo kaivaten sen sisältä käsin, ja muut ihmiset ja elämä tuntuvat täysin tavoittamattomilta, valovuosien päässä olevilta. Tuntuu kuin itseä ja muita erottaisi seinämä, jonka läpi näkee, mutta ei pääse. Ulkopuolisuuden tunteella ja syömishäiriöoireilulla on kaksisuuntainen yhteys. Toisaalta ulkopuolisuuden tunne voi olla yksi syömishäiriöoireiluun johtava tekijä, toisaalta syömihäiriö usein aiheuttaa ja voimistaa ulkopuolisuuden tunnetta entisestään. Tunnistan tämän kierteen omalla kohdallani. Ulkopuolisuuden tunne on vaivannut minua koko elämäni ja ajattelen sen olevan sekä yksi syömishäiriöni syy että seuraus.

Syömishäiriö pyrkii usein eristämään muista ihmisistä, mikä mahdollistaa oireilun rauhassa, salaa ja ilman häiriötekijöitä. Eristäytyminen muista ihmisistä voi siis olla syömishäiriöoire itsessään. Itselläni on aina ollut tunne, että olen jotenkin perustavanlaatuisesti viallinen ja erilainen kuin muut, ja syömishäiriö on voimistanut tunnetta entisestään. Se on vaikeimpina aikoina johtanut eristäytymiseen ja sitä kautta ulkopuolisuuden tunteen pahenemiseen.

Toisaalta syömishäiriöoireet ylipäänsä eristävät muista ihmisistä. Kaikki pyörii syömishäiriön asettamien sääntöjen ympärillä ja niitä on vaikea sovittaa yhteen muun elämän kanssa. Sitä alkaa vältellä sosiaalisia tilanteita, jos on pienikin mahdollisuus, että niissä tarjottaisiin ruokaa ja on vaikea olla läsnä ihmisten seurassa, koska on aina kiire kotiin toteuttamaan omia syömishäiriörutiineja tai kompensoimaan. Omat oireet saattavat myös hävettää ja niitä voi pyrkiä piilottamaan muilta ihmisiltä, mikä sekin johtaa eristäytymiseen ja syvenevään ulkopuolisuuden kokemukseen.

Aliravitsemuksen vaikutus

Jälkikäteen olen tunnistanut myös aliravitsemuksella olleen suuri vaikutus kokemaani ulkopuolisuuden tunteeseen. (Aliravitsemuksesta puhuessa haluan taas muistuttaa, että aliravitsemus ei ole sama asia kuin alipaino. Ihminen voi olla aliravittu, vaikka ei olisi alipainoinen!) Aliravitut aivot eivät yksinkertaisesti jaksa kiinnostua muista ihmisistä samalla tavalla kuin ennen. Ajatukset pyörivät pääasiassa ruoan ja syömishäiriön ympärillä ja tunne-elämä on latistunut. Kaiken tämän seurauksena yhteys itseen ja muihin on poikki. Itsestäni tuntui kuin olisin zombi ihmisten keskellä – sisältä kuollut ja täysin eri maailmasta kuin muut.

Aliravitsemuksen korjaantumisen myötä ajatuksissani on alkanut olla jälleen enemmän tilaa kaikelle muulle. Värit ovat alkaneet palata elämään ja tunne-elämä elpyä, minkä seurauksena myös yhteys itseeni on alkanut vahvistua uudelleen. Tuntuu jollain tapaa siltä kuin olisin jälleen vahvemmin osa tätä maailmaa. Sitä kautta myös ulkopuolisuuden tunne on myös hiukan lievittynyt, vaikka mikään "quick fix" aliravitsemuksen korjaantuminen ei ulkopuolisuuden kokemukseen olekaan ollut. Keho ja mieli ovat kuitenkin erottamattomasti yhteydessä toisiinsa, joten kehon voinnin parantuminen parantaa myös mielen vointia.

Syömishäiriö tarjoaa turvapaikan

Tietenkään syömishäiriö ei ole ainoa syy ulkopuolisuuden kokemukselle tai muille haasteille sosiaalisissa suhteissa. Itselläni on syömishäiriöstä riippumatonta sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja olen huomannut, että syömishäiriö on tarjonnut eräänlaisen "turvapaikan". Kun elää syömishäiriökuplaansa eristäytyneenä, ei tavallaan tarvitse edes yrittää kohdata pelottavia sosiaalisia tilanteita. Elämä on kutistinut selkeiden sääntöjen ja rutiinien ympärille, eikä ajatuksissa ole tilaa saati energiaa sosiaalisten tilanteiden kohtaamiseen. 

Syömishäiriö on kuitenkin surkea selviytymiskeino sosiaaliseen ahdistukseen ja jännittämiseen, koska pidemmän päälle se vain syventää ongelmia. Syömishäiriöllä ei ole eteenpäin vievää voimaa, vaan se edustaa ennemminkin välttelyä ja pysähtyneisyyttä. Tie sosiaalisten tilanteiden pelon lievittymiseen ja ylipäätään paremmin voimiseen kulkee pelkojen kohtaamisen kautta, aivan kuten toipuminen syömishäiriöstäkin.

Kun oma elämä junnaa paikoillaan

Syömishäiriö saattaa johtaa tilanteeseen, jossa joutuu laittamaan esimerkiksi opintonsa tauolle. Voi olla sairauslomia tai pidempääkin työkyvyttömyyttä. Voi olla, että ei ole vielä edes päässyt kiinni opiskelu- tai työelämään syömishäiriön takia. Ylipäätään syömishäiriö laittaa elämän ikään kuin tauolle, vaikka ei olisikaan missään vaiheessa opiskelu- tai työkyvytön. Pahimmillaan syömishäiriön kuristavassa kierteessä voi kulua jopa vuosia. Samaan aikaan muut tuntuvat menevän elämissään eteenpäin; tutustuvan uusiin ihmisiin, opiskelevan, alkavan seurustella, käyvän juhlimassa, töissä, ulkomailla, harrastavan... elävän. 

Olen tuntenut valtavaa ulkopuolisuutta ikäisistäni juuri siksi, että lähes vuosikymmen elämästäni on valunut hukkaan syömishäiriön takia. Tunnen olevani täysin hukassa ja kadehdin ikätovereita, jotka ovat kaiken tämän ajan eläneet elämäänsä. Vaikka tiedän, ettei mitään syytä häpeään ole, häpeän silti elämässäni ammottavaa tyhjyyttä ja merkityksettömyyttä. Pelkään sen paljastumista muille. Sitä, että he näkevät, "miten säälittävää elämäni on, että olen luuseri, joka ei saa mitään aikaan". Nuo ovat tietenkin ankaria ajatuksia, joita kohdistan itseeni, mutta en ikimaailmassa tulisi ajatelleeksi muista ihmisistä.

Elämäni on tällä hetkellä niin tyhjää, että koen, ettei minulla ole mitään puhuttavaa muiden kanssa. Minulla ei ole mitään kerrottavaa arjestani, kaikki pyörii edelleen enemmän tai vähemmän syömishäiriön ja siitä toipumisen ympärillä. Minulla ei vieläkään ole tarpeeksi energiaa eikä kiinnostusta harrastaa mitään tai ylipäätään käyttää vapaa-aikaani johonkin mielekkääseen tekemiseen. Samaan aikaan tiedän, että energiaa ei vapaudu niin kauan kuin pidän kynsin hampain kiinni syömishäiriöni rippeistä. Joka tapauksessa, on todella vaikeaa kokea yhteyttä muihin ihmisiin, kun oma elämä näyttää ja tuntuu hyvin tyhjältä heihin verrattuna. Toisaalta jos vain onnistuisi saamaan elämäänsä edes hieman sosiaalisia suhteita, toisi se itsessään sisältöä elämään. 

Syömishäiriön jälkeensä jättämä tyhjä tila on täytettävä jollakin, eikä se välttämättä tapahdu vain itsestään ilman omaa panosta asiaan. Alussa voi olla niin, että mikään ei yksinkertaisesti innosta ja kiinnosta. Silloin on lähdettävä tekemään vain jotakin (tietenkin omat voimavarat huomioiden), vaikka se ei tuntuisikaan millään tasolla kivalta. Mielihyvä ja innostuminen voivat tulla jälkijunassa. Jos ei tee mitään, ei ole edes mahdollisuutta sille, että jokin tekeminen voisi alkaa tuottaa iloa. 

Voi myös olla, että alkuun ei tiedä yhtään, mistä tykkää tai on kiinnostunut. Syömishäiriö on voinut olla niin pitkään koko identiteetti, että ihminen tuntee olevansa täysin hukassa ilman sitä. Tällöinkin ainoa mahdollisuus on vain lähteä kokeilemaan erilaisia juttuja ja muistaa, että alkuun mikään ei välttämättä tunnu supermielekkäältä. Toisaalta hyvällä tuurilla voi nopeastikin innostua jostain uudesta asiasta ja saada siten elämään uutta sisältöä syömishäiriön tilalle. 

Ulkopuolisuuden kokemus saattaa alkaa helpottamaan sitä myötä, kun elämä ei pyöri pelkän syömishäiriön ympärillä. Ei välttämättä koe enää yhtä syvää erillisyyden tunnetta muista ihmisistä. Kannattaa yrittää olla kärsivällinen ja antaa itselleen aikaa uusien asioiden löytämiseen toipumisen edetessä. Vaikka syömishäiriöstä toipuminen ei kokonaan poistaisikaan ulkopuolisuuden kokemusta, on se ainakin yksi askel sitä kohti, että voi alkaa jälleen tuntea yhteyttä muihin ihmisiin.

♢

Kiitos kun luit ajatuksiani ulkopuolisuuden tunteesta ja syömishäiriöstä. Kuulen mielelläni kommenteissa, jos ne herättivät ajatuksia joissakuissa muissa. ♡