Ortoreksia ja häiriintyneen syömisen tunnistaminen

Kuva: Kirill Tonkikh (Unsplash)

Ortoreksia ei ole virallinen diagnoosi, mutta sillä tarkoitetaan pakonomaista pyrkimystä syödä ja elää terveellisesti. Oikeasti kyseessä on häiriintynyt syömiskäyttäytyminen, joka rajoittaa elämää ja vie voimavaroja. Tässä Syömishäiriöliiton blogipostauksessa käsitellään epätyypillisen syömishäiriön diagnoosia, jonka alle ortoreksiakin usein voi mennä. Omalla kohdallani syömishäiriö alkoi hyvin ortoreksiatyyppisellä oireilulla ja tässä postauksessa kerron omia kokemuksiani siitä.

Olen sitä mieltä, että syömishäiriöiden diagnoosirajat ovat häilyviä ja sopimuksenvaraisia. Oireilu voi muuttaa muotoaan sairastamisen myötä ja minusta diagnoosia oleellisempaa on tunnistaa häiriintynyt ruokasuhde (ja keho- ja liikuntasuhde) ja hoitaa sitä. Tiedän syömishäiriön helposti takertuvan eri diagnooseihin ja vertailevan niitä, mutta itse olen sitä mieltä, että diagnoosi ei kerro syömishäiriön vakavuudesta tai vaikeusasteesta ja jokainen syömishäiriö ansaitsee tulla hoidetuksi. Kuten Uura-Liina Lahti Syömishäiriöliiton blogipostauksessa toteaa, epätyypillinen syömishäiriö on itse asiassa syömishäiriöistä yleisin ja syömishäiriö on aina vakavasti otettava sairaus.

Miten ortoreksiani alkoi ja miten se näkyi?

Omalla kohdallani syömishäiriö alkoi ala-yläasteen vaihteessa karkkilakolla. Siitä alkoi nopea kierre, jossa kielsin itseltäni yhä useampia ruoka-aineita. Olin valtavan kiinnostunut ja huolestunut ruokani terveellisyydestä, mutta myös puhtaudesta. Käytin hirveästi aikaa erilaisista ruokavalioista lukemiseen ja yhdistelin niistä oman versioni. Ei mennyt kauan, kun ruokavalioni oli rajoittunut hyvin yksipuoliseksi.

Minulla ortoreksiaan liittyi monenlaisia oireita ja sääntöjä, jotka toki menevät päällekkäin anoreksian kanssa, joksi ortoreksiani lopulta muuttui. Osa kyseisistä säännöistä on sittemmin hellittänyt, osan kanssa kamppailen vieläkin. Tässä listaa niistä:

1. Ruokien jaottelu kiellettyihin ja sallittuihin; epäterveellisiin ja terveellisiin; puhtaisiin ja epäpuhtaisiin.
2. Minuutintarkat ruoka-ajat, joista poikkeaminen oli kiellettyä.
3. Valtava huoli ruoan mahdollisista epäpuhtauksista, torjunta-ainejäämistä tai myrkyistä.
4. Hyvin rajoittunut, tiukka ja askeettinen ruokavalio, josta ei saanut poiketa.
   
5. Ruokien ravintoainesisältöjen jatkuva tarkkaileminen ja vertaileminen.
6. Kaloreiden laskeminen.
   
7. Ruoan ja ruokavalioiden ajatteleminen vei valtavasti aikaa ja energiaa päivästä.
8. Ruoan valmistaminen aina itse: muiden valmistaman ruoan syöminen aiheutti valtavaa ahdistusta.
9. Juhlien ja muiden arjesta poikkeavien ruokailutilanteiden vältteleminen.
10. Ylemmyydentunto muita ihmisiä kohtaan: luulin löytäneeni terveellisen syömisen ja kurinalaisuuden salaisuuden ja saarnasin siitä muille. Olin kuin profeetallinen sanansaattaja terveellisen syömisen asialla.
11. Olin valtavan huolissani myös muiden syömisen terveellisyydestä ja tarkkailin läheisteni syömisiä.
    
12. Ruokaan ja syömiseen liittyvät säännöt, esim. kuinka monta kertaa päivässä asiaa x sai syödä.

Häiriintyneen syömisen tunnistaminen

Ulkopuolinen voisi kysyä, mitä pahaa siinä on, että haluaa syödä mahdollisimman terveellisesti. Oikeasti ortoreksiaa sairastavan syöminen on kuitenkin kaukana terveellisestä. Syöminen kun on niin paljon muutakin kuin vain ravintoaineita sisään - siihen liittyy muun muassa sen psykologiset ja sosiaaliset ulottuvuudet. Lisäksi ortoreksiaa sairastaessa on usein hyvin mustavalkoinen ja vääristynyt käsitys siitä, millainen on terveellinen ruokavalio. Tosi asiassa terveelliseen syömiseen kuuluvat myös herkut ja nautinto, mutta sitähän ei ortoreksian kourissa ymmärrä saati hyväksy.

Ei ole mitään tarkkaa rajaa, missä kohtaa syöminen muuttuu häiriintyneeksi. Omalla kohdallani tunnistan siitä kuitenkin jälkikäteen tiettyjä merkkejä. Päällimmäisenä tunnistan sen, että ajatukset ruoasta, painosta ja liikunnasta alkoivat viedä huomattavan osan ajasta ja energiastani. Aivan aluksi tosin ei tuntunut siltä, vaan elin kuherrusvaiheessa, jossa rajoittaminen ja säännöt tuntuivat ihanilta ja oloni voittamattomalta. Syömishäiriö onkin siitä katala sairaus, että aluksi ei välttämättä huomaa, miten paljon voimia se alkaa viedä. Olo saattaa aluksi olla mahtava, vaikka samaan aikaan elämä kaventuu yhä enenevissä määrin ruoan ja siihen liittyvien sääntöjen ympärille. 

Toinen varoitusmerkki siitä, että syömiseni oli muuttunut häiriintyneeksi oli sosiaalisen syömisen vaikeutuminen. En pystynyt osallistumaan sosiaalisiin syömistilanteisiin enää samalla tavalla kuin ennen. Välttelin muiden tekemää ruokaa, kahvitteluita ja juhlia. Syömisestäni oli tullut rituaalimaista ja yksityistä, enkä edes halunnut jakaa ruokailuhetkiäni muiden kanssa. Jälkikäteen ajateltuna menetin sairastuttuani merkittävän osan elämääni eli syömiseen liittyvät sosiaaliset tilanteet. Se kavensi ja rajoitti elämääni entisestään pyörimään omien ruokaan liittyvien sääntöjeni ympärille. 

Kolmas merkki syömiseni häiriintymisestä oli se, miten joustamattomaksi ja mustavalkoiseksi syömiseni muuttui. Terveeseen ruokasuhteeseen kuuluu kyky joustaa tilanteiden muuttuessa. Ruoka ja ruoka-ajat eivät hallitse elämää, vaan mukautuvat elämän mukaan. Terveessä ruokasuhteessa ruokaan ei liity mustavalkoisia sääntöjä ja uskomuksia.

Neljäs merkki oli se, miten ruokaan ja syömiseen liittyvät tunteeni muuttuivat. Syömiseen alkoi liittyä ahdistusta, häpeää, syyllisyyttä ja pelkoa. Terveen ruokasuhteen omaava ihminen pystyy nauttimaan ruoasta ja pitämään sitä kivana osana elämää. Suhde ruokaan on neutraali: tietenkin ruokaan liittyy aina erilaisia tunteita, mutta terveessä ruokasuhteessa ruoka on kuitenkin pääasiassa vain ruokaa. Ruoan ja syömisen ei kuuluisi aiheuttaa häpeän ja pelon kaltaisia negatiivisia tunteita.

♢

Siinä ajatuksiani ortoreksiasta ja häiriintyneestä syömisestä. Jos epäilet, että sinulla on ruokasuhteesi kanssa ongelmia, kannustan oikeasti puhumaan siitä jollekin. Jokainen ansaitsee niin paljon parempaa kuin elämän häiriintyneen ruokasuhteen kanssa. ♡ Kiitos kun luit, jätä ihmeessä kommenttia!

Lähteet:

Uura-Liina Lahti, Syömishäiriödiagnoosit osa 4: epätyypillinen syömishäiriö, Syömishäiriöliitto, 2.9.2019, viitattu 25.2.2024