Pelkoruokien haastaminen - altista, altista, altista!

Pelkoruoat ovat aina yksilöllisiä, eivätkä kahden syömishäiriötä sairastavan pelkoruoat välttämättä muistuta ollenkaan toisiaan. Kuva: sk (Unsplash)

Pelkoruokien haastaminen on tärkeä osa syömishäiriöstä toipumista, sillä täysi toipuminen ei ole mahdollista ilman niiden kohtaamista. Toipumisen myötä ruoka ei enää ole pelottavaa, eikä siihen liity sääntöjä ja arvolatauksia. Itse ainakin tunnistan toipumisen alkuvaiheesta ajatuksen, että okei, yritän toipua, mutta en todellakaan aio kohdata ruokia x, y ja z. Ravitsemustilan korjaaminen toki voikin onnistua, vaikka ei kohtaisi kaikkia pelkoruokiaan, mutta totuus on, että syömishäiriöiset ajatusmallit eivät hälvene ilman pelkoruokien haastamista.

Toipumisen myötä olen ymmärtänyt, miten iso merkitys pelkoruokien haastamisella on toipumiselle ja olen alkanut haluta sitä itsekin. Haluan tilanteeseen, jossa ruoka on vain ruokaa: kiva, mutta enimmäkseen neutraali osa elämää. Usein pelkoruoat ovat myös niitä ruokia, joista pitää eniten. Syömishäiriöllä kun on taipumus kieltää juuri ne asiat, joita tekee mieli. Olen tullut pitkän matkan tähän pisteeseen, että pystyn edes myöntämään, että on olemassa ruokia, joita minun tekee mieli syödä. Pitkään koko ajatus siitä, että ruokaa tekisi mieli, tuntui niin häpeälliseltä, että kielsin sen mielessäni täysin. 

Aina pelko ei kohdistu itsessään johonkin ruokaan, vaan se voi kohdistua myös esimerkiksi määrään tai syömistilanteeseen. Syömishäiriö saattaa sallia jonkin ruoan syömisen, kunhan sitä syö maksimissaan tietyn määrän tai vain tietyissä tilanteissa. Syömishäiriössä ruoan ympärillä saattaa olla monimutkainen sääntöjen verkosto, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Siksi jonkin ruoan syöminen voi onnistua jollakin hetkellä ja toisella hetkellä olla lähes mahdotonta. Päässä tuntuu olevan käynnissä jatkuva laskuri siitä, mitä on syönyt ja mitä tulee syömään ja miten tämän ruoan x syöminen vaikuttaa kokonaisuuteen. Syömishäiriön sääntöjen keskellä eläminen on raskasta ja kuluttavaa, minkä vuoksi niistä on tärkeää päästä eroon. 

Tee lista pelkoruoistasi

Pelkoruoista eroon pääsemisen avaintekijä on altistaminen. Ei riitä, että pohdiskelee ja lukee toipumiseen liittyviä asioita, vaan on mentävä toiminnan tasolle ja oikeasti kohdattava pelkoruokansa. Minulle on ollut apua pelkoruokien listaamisesta. Ei ole pakko listata joka ikistä pelkoruokaansa, jos ei halua, sillä varsinkin toipumisen alussa voi tuntua, että pelkoruokien lista on loputon. Tällöin on pakko lähteä vain jostakin liikkeelle.

Ravitsemusterapiasta voi olla hyötyä sen miettimisessä, mikä olisi olennaisinta toipumisen kannalta juuri tällä hetkellä. Pelkoruokalistan voi myös koostaa siten, että arvioi ruokien pelottavuutta. Tällöin voi lähteä liikkeelle niiden pelkoruokien kohtaamisesta, jotka arvioi vähiten pelottaviksi. Voi myös miettiä, mitkä ruoat ovat sellaisia, joita juuri tällä hetkellä kaipaa takaisin elämäänsä ja lähteä kohtaamaan niitä. Syömishäiriö voi tosin saada tuntumaan siltä, ettei todellakaan kaipaa pelkoruokia takaisin elämäänsä, mutta se on vain syömishäiriön tuottamaa vääristymää. Mitä pelottavammalta ja vastenmielisemmältä ajatus jostakin ruoasta tuntuu, sitä suuremmalla syyllä se on saatava kohdattua. 

Pelkoruokien haastamisessa ei ole ideana, että ruoan kohtaa kerran ja sitten sen voi ruksittaa pois listaltaan ja unohtaa. Tavoitteena on kohdata pelkoruoka niin monta kertaa, että siitä tulee aivan tavallinen osa ruokavaliota, eikä sen syömiseen liity enää ahdistusta. Tavoitteena on, että lopulta mihinkään ruokaan ei liity enää kieltoja ja sääntöjä, vaan kaikkea on lupa syödä milloin vain ja minkä verran vain. Se voi vaatia hyvin useita altistuskertoja, mutta yhtä okei on myös huomata, että jokin ruoka ei ehkä ollutkaan niin pelottavaa kuin oli etukäteen ajatellut. Ei ole yhtä oikeaa tapaa, jolla pelkoruokien kohtaaminen etenee.

Pelko lievittyy kohtaamalla

Mitä jos tuntuu, että pelkoruokien lista on niin pitkä, että menee ikuisuus kohdata ne kaikki? Ainakin omalla kohdallani on käynyt niin, että jonkin pelkoruoan kohtaaminen on helpottanut myös joihinkin toisiin pelkoruokiin liittyvää pelkoa. Ei siis välttämättä tarvitse kohdata joka ikistä pelkoruokaa erikseen, jotta niihin liittyvä pelko helpottaisi. Varsinkin samankaltaisten pelkoruokien kohdalla toisen kohtaaminen voi lievittää myös toiseen liittyvää pelkoa. Lisäksi kun syömishäiriöoireilu lievittyy, saattaa myös ruokaa kohtaan tunnettu yleinen pelko hellittää. 

Yhtä tärkeää kuin on kohdata pelkoruoat, on myös haastaa niihin liittyvät säännöt. Minulla esimerkiksi oli pitkään sääntö, että ruokaa x sai syödä päivässä vain tietyn määrän. Ainoa keino päästä tällaisista säännöistä eroon on toimia niitä vastaan niin monta kertaa, että ne eivät enää hallitse elämää. Minulla on myös ollut sellaisia sääntöjä, että joitakin ruokia saa syödä vain tietyissä, juuri oikeanlaisissa, tilanteissa. Sen taustalla on ollut syömishäiriöajatus siitä, että jonkin ruoan syöminen "menee hukkaan", jos ruokailutilanne ei ole täydellinen. Siihenkään ei ole auttanut kuin harjoitella noiden ruokien syömistä epätäydellisissä tilanteissa, esimerkiksi kiireessä tai meluisassa lounasravintolassa.

Tunteiden kanssa pärjääminen

Pelkoruokien kohtaaminen voi herättää monenlaisia tunteita syyllisyydestä häpeään, ahdistukseen tai suoranaiseen paniikkiin. On tärkeää opetella pärjäämään näiden tunteiden kanssa ilman, että sortuu kompensoimaan syömäänsä oireilemalla. Pelkoruoista ei voi päästä eroon, jos niiden syömisen jälkeen oireilee aina kahta kauheammin. 

Tässä muutama postausvinkki. Ensimmäisessä olen käsitellyt, miten pärjätä syömistä seuraavan syyllisyyden tunteen kanssa ja toisessa on vinkkejä rentoutumisharjoituksiin ja ASMR-videoihin, joita voi hyödyntää myös ahdistuksenhallinnassa. 

Aterian jälkeinen syyllisyyden tunne

Rentoutumisharjoitus- ja ASMR-vinkit 

♢

Tässä ajatuksiani pelkoruokien kohtaamisesta, toivottavasti niistä oli jotakin hyötyä. Kuulen mielelläni kommenteissa, mitä ajatuksia postaus herätti. Tsemppiä ja rohkeutta pelkoruokien haastamiseen just sulle. ♡