Syömishäiriöstä toipuminen ja epävarmuuden sietäminen

Kuva: Wes Hicks (Unsplash)

Syömishäiriö voi olla keino luoda valheellista hallinnan tunnetta elämään. Jos elämä tuntuu epävarmalta, hallitsemattomalta ja pelottavalta, saattaa syömishäiriö tarjota hetkellistä helpotusta. Kasvoin itse epävakaissa olosuhteissa ja tunnistan syömishäiriön olleen omalla kohdallani ainakin osittain seurausta siitä. Kun en voinut kontrolloida ympäristöäni, pystyin ainakin kontrolloimaan omaa syömistäni. Tai niin silloin ajattelin, oikeastihan kontrollissa oli syömishäiriö, enkä minä itse. 

Toipumisen aikana olen joutunut monesti käsittelemään sitä, miten epävarmuuden kanssa voi oppia elämään. Kun syömishäiriö on pitkään ollut ensisijainen keino, jonka avulla on yrittänyt sietää elämän epävarmuutta, on ollut vaikeaa opetella pärjäämään epävarmuuden kanssa ilman syömishäiriötä. Edelleenkin stressi ja elämässä tapahtuvat muutokset triggeröivät itselläni oireilua, eli työtä on vielä tehtävänä sen suhteen. 

Sisäinen turvallisuuden tunne ja epävarmuuden sietäminen

Yksi oivalluksistani toipumisen aikana on ollut sisäisen turvallisuuden tunteen merkitys epävarmuuden sietämiseen. Jos kokee paljon turvattomuutta, on vaikea kestää elämän epävarmuutta. Itselläni lapsuuden ja nuoruuden aikaiset kokemukset ovat varmasti vaikuttaneet siihen, että sisäinen turvallisuuden tunteeni on ollut hyvin heikko. Kun vielä lisäksi on kasvanut vihaamaan omaa kehoaan, ei ole ihme, että siinä oleminen tuntuu turvattomalta.

Psykofyysinen fysioterapia ja psykoterapia ovat olleet suurena apuna sisäisen turvallisuuden tunteeni vahvistamisessa. Erilaiset keholliset harjoitukset ovat haastaneet olemaan kehon kanssa ja ottamaan vastaan kosketusta. Psykoterapia on tukenut toipumistani monin tavoin. Olen vähitellen alkanut sallia itselleni hyviä asioita sekä oppinut asettamaan rajoja.

Olen myös pohtinut, mitkä asiat ympäristössäni edistävät turvallisuuden tunnettani. Millainen koti saa minut tuntemaan oloni turvalliseksi? Entäpä millaiset ihmissuhteet? Missä paikoissa olen tuntenut turvallisuuden tunnetta? Itselleni turvallisuutta tuovat monet luontopaikat ja toisaalta peiton alle kääriytyminen kuumavesipullon kanssa omassa kodissa. Ihmissuhteissa turvallisuuden tunnetta luovat rehellisyys ja avoimuus. Kun molemmat osapuolet pystyvät jakamaan rehellisesti omia tunteitaan ja puhumaan vaikeistakin asioista. Kun tietää, että voi asettaa omia rajoja ilman, että toinen lähtee pois.

Syömishäiriöstä toipuminen vaatii epävarmuuden sietämistä

Syömishäiriöstä toipuminen tuntuu usein hirveän pelottavalta. Tulevaisuus saattaa olla hämärän peitossa ja voi olla mahdotonta kuvitella elämäänsä ilman syömishäiriötä. On myös mahdotonta tietää etukäteen, millaiselta oma toipumispolku tulee näyttämään. Syömishäiriö on siitä kavala sairaus, että se osaa iskeä heikoimpiin kohtiin, esimerkiksi juuri epävarmuuden pelkoon. Kun ei voi tietää tarkalleen, millaiselta oma toipunut elämä tulee näyttämään, syömishäiriö yrittää maalailla siitä oman kuvansa. Se syöttää mieleen kaikenlaisia katastrofiajatuksia siitä, mitä toipumisesta voi seurata. Nämä syömishäiriön ajatukset ovat tietenkin valheellisia ja niiden tarkoituksena on estää toipuminen pitämällä ihminen kiinni sairaudessaan.

Miten epävarmuuden kanssa voi sitten oppia pärjäämään? Sisäisen turvallisuuden tunteen vahvistaminen voi olla hidas ja pitkä prosessi, enkä ajattele, että sisäisen turvallisuuden tunteen on oltava täydellinen, jotta voi toipua. Pikemminkin sen vahvistaminen kulkee toipumisen kanssa rinnakkain. Myös toipuminen itsessään voi vahvistaa sisäistä turvallisuuden tunnetta, kun huomaa, että mitään pahaa ei toipumisen myötä tapahdukaan, vaan päinvastoin elämään tulee uusia, merkityksellisempiä asioita. 

Olen yrittänyt hyväksyä epävarmuuden. Epävarmuus on osa elämää, eikä se tule siitä koskaan poistumaan, vaikka kuinka yrittäisi syömishäiriöllä tai muilla keinoin sitä hallita. Sen sijaan, että epävarmuutta vastaan yrittäisi taistella, olenkin yrittänyt ajatella, että on täysin luonnollista pelätä ja tuntea ahdistusta epävarmuudesta. Pelko, ahdistus tai muut epävarmuuden herättämät tuntemukset eivät kuitenkaan ole vaarallisia. On tuntunut hienolta huomata, että pystyn tekemään asioita noista tunteista huolimatta. En tietenkään aina - välillä pelko ja ahdistus saavat edelleen vallan - mutta joskus se onnistuu. 

Varsinkin toipumisen alkuvaiheessa minua auttoi ajatus siitä, että kokeilen toipumista, että annan sille mahdollisuuden. Auttoi kestämään toipumiseen liittyvää epävarmuutta, kun ajatteli, että voi aina palata oireiluun, mikäli pahimmat uhkakuvat kävisivätkin toteen. Tietenkään tämä ajatus ei ole kestävä pidemmän päälle, joten sen kanssa täytyy olla tarkkana. Mutta kyllä edelleenkin vaikeilla hetkillä saatan palauttaa tämän mieleeni ja todeta, että annetaan tälle toipumiselle nyt vielä mahdollisuus, vaikka en tiedäkään, mitä tuleman pitää. En ole kuullut kenenkään toipuneen katuvan toipumistaan ja toivonkin itse pääseväni vielä samaan pisteeseen.

♢

Kiitos, kun luit! Kuulen mielelläni, jos jollakulla heräsi ajatuksia epävarmuuden sietämisestä toipuessa. Toipuminen vaatii rohkeutta ja sinnikkyyttä. Pystyt siihen kyllä ♡