Kehon muuttuminen syömishäiriöstä toipuessa

Kun oma keho tuntuu vieraalta

Photo by Kira auf der Heide on Unsplash
 Olen kuin muukalainen omassa kehossani. Kehossa, josta en ole koskaan pitänyt, mutta joka nyt tuntuu lisäksi arvaamattomalta ja tuntemattomalta.

 Kehoni tuntuu vieraalta. Keho muistuttaa minua jatkuvasti olemassaolostaan siinä tapahtuneilla muutoksilla. Ne ovat kuin hälytysmerkkejä, häiritseviä poikkeamia normaalista. 

 Kehossani on uudenlaisia muotoja, pehmeyttä siellä, missä en sitä siedä, erilaisia kaaria, kulmia ja notkelmia kuin mihin olen tottunut. 

 Kehoni tuntee asioita eri tavalla kuin ennen: se asettuu eri tavalla pinnoille, sitä kannattelevalle maalle. Vanhat vaatteet istuvat eri tavalla, puristavat uusista kohdista, koskevat ihoa toisin kuin ennen. 

En haluaisi olla tässä kehossa.

Itseinho ei ole este toipumiselle

 Olisi ihanaa, jos pystyisin sanomaan, että kehosuhteeni on parantunut samassa suhteessa kuin toipumiseni on edennyt ja että uskon pystyväni tulevaisuudessa hyväksymään kehoni. Totuus on, että vihaan edelleen kehoani. Olen vihannut niin kauan kuin muistan, jo kauan ennen syömishäiriön puhkeamista. 

 Syömishäiriöstä toipuminen ei automaattisesti tarkoita kehonkuvan paranemista ja itsensä hyväksymistä. Joku saattaisi huomauttaa minulle, että olen vasta toipumisprosessini alussa, enkä voi tietää, tuleeko kehonkuvani muuttumaan tästä vielä. Se on toki totta siinä mielessä, että tulevaisuus on ennustamaton. Haluan kuitenkin kirjoittaa tästä hetkestä, koska se on se todellisuus, jossa elän. Tässä hetkessä en usko, että tulen pääsemään itseinhostani edes kehoneutraaliuuteen asti. Tärkeä pointtini on, että olen päättänyt toipua siitä huolimatta

 Minusta tuntui pitkään siltä, että olen umpikujassa. Elämäni oli sietämätöntä syömishäiriön kanssa ja inhosin edelleen itseäni, mutta ajatus elämisestä toipuneessa, suuremmassa kehossa, tuntui vielä sietämättömämmältä. Tuntuu edelleen katkeralta, että ei ole mitään keinoa, joka ratkaisisi itseinhoni. Että ei ole mitään keinoa muuttaa niitä asioita, joita eniten itsessäni ja ulkonäössäni vihaan. 

 Lopulta tämä ajatus kuitenkin osaltaan sysäsi minut toipumiseni alkuun. Jos kerran mitään ei ollut tehtävissä, oliko millään mitään väliä? Vaikka en pystynyt näkemään tulevaisuudessa parempaa kehonkuvaa tai mitään odottamisen arvoista ja merkityksellistä, ei elämä syömishäiriönkään kanssa tuo näitä asioita. Oli siis aivan samantekevää, vaikka kokeilisinkin vielä toipumista. Vähitellen tämän ajatuksen rinnalle rakentui uusia ajatuksia, lisää syitä toipua. Mutta pohjimmiltaan ensimmäiset toipumisen askelet lähtivät tuosta hyvin pienestä, aika kyynisestäkin ajatuksesta.

Sietämättömältä tuntuvat muutokset

 Vaikka olen vakaasti päättänyt ponnistella toipumiseni eteen, viime päivät ja viikot ovat olleet todella hankalia. Tiesin kyllä, että kehoni tulee muuttumaan toipumisen myötä, mutta siihen on siitä huolimatta ollut vaikeaa sopeutua. Usein tuntuu jopa mahdottomalta sietää nykyistä kehoani ja herättää kauhua ajatella, että toipumiseni on vielä kesken ja kehoni tulee mitä todennäköisimmin muuttumaan tästä edelleen. 

 Terve puoleni kyllä tiedostaa, että muutos on välttämätön ja kertoo siitä, että olen matkalla kohti terveempää kehoa. Tiedän, että reisien on normaalia osua yhteen, että luiden ei kuulu paistaa kehosta läpi, että vatsan ei tarvitse olla litteä ja että kehossa saa olla pehmeitä muotoja. Pystyn jopa jollain tasolla hyväksymään, että kehonkuvani on todennäköisesti erittäin vääristynyt, eikä minun pitäisi luottaa omaan arviooni siitä. Että luultavasti koen kehossani tapahtuvat muutokset paljon suurempina ja radikaalimpina kuin miten ne näkyvät muille. Se ei kuitenkaan poista sitä, miten ahdistavalta, pelottavalta ja kamalalta kehossani ja muutosten keskellä oleminen tuntuu.

 En kestä sitä, miten vaatteet tuntuvat päälläni erilaisilta, miten kehoni osat painuvat uusista kohdista toisiaan vasten esimerkiksi istuessani, miten peilistä minua katsoo se versio itsestäni, jota syömishäiriöinen mieleni ei enää koskaan olisi halunnut nähdä. Ajatukseni itsestäni ovat niin rumia, että en edes viitsi kirjoittaa niitä tänne blogiin. En ikinä haluaisi kenenkään muun ajattelevan niin itsestään. Silti pidän sitä täysin oikeutettuna ja totena omalla kohdallani.

 Olen yrittänyt rauhoitella itseäni sillä, että olen tällä hetkellä luultavasti hypertietoinen kehostani, koska se poikkeaa siitä, mihin aivoni ovat syömisen rajoittamisen aikoina tottuneet. Menee siis todennäköisesti aikaa, että aivot tottuvat tähän uuteen normaaliin ja ehkä kehon kaikista pienistä muutoksista ei sitten enää ole jatkuvasti tietoinenkaan. Kehot kuitenkin muuttuvat kaikilla läpi elämän ilman, että ihmiset ovat siitä jatkuvasti itse edes tietoisia.

Miten kestää muutoksia?

 Pystyn taputtamaan itseäni olkapäälle sen ansiosta, että en ole pudonnut syömishäiriön syöksykierteeseen, vaikka viime päivät ovat olleet erityisen haastavia kehoni suhteen. Kun takapakkeja on tullut, olen pystynyt tekemään korjausliikkeitä ja pysymään edelleen toipumista edistävällä polulla.

 Minua on auttanut muutosten sietämisessä monenlaiset asiat. Ensinnäkin tuntuu, että olen päässyt toipumisessani ja siihen liittyvässä ajatustyössä paljon eteenpäin, mikä jo ihan itsessään auttaa käsittelemään asioita ja pitämään suunnan toipumisessa. Lisäksi olen käsitellyt syömishäiriöön liittyviä asioita kirjoittamalla tätä blogia, mistä on jo nyt ollut suunnaton hyöty. Olen pystynyt kirkastamaan ajatuksissani sitä, miksi haluan toipua ja mitä hyvää toipuminen on jo nyt tuonut mukanaan. Ehkä tärkein ajatus on ollut se, että ne syyt, joiden vuoksi pyrin toipumaan, painavat vaakakupissa lopulta kuitenkin enemmän kuin kehovihani.

 Käytännön tasolla olen pyrkinyt käyttämään mahdollisimman paljon sellaisia vaatteita, jotka eivät purista tai tunnu muuten epämukavilta päällä. Esimerkiksi joustavavyötäröiset housut auttavat sietämään aterioiden jälkeistä vatsan turvotusta, mikä on toki täysin normaalia (!), mutta aktivoi vahvasti syömishäiriöajatuksiani. Ehkä tulevaisuudessa pystyn suhtautumaan vatsan muutoksiin neutraalimmin, mutta tällä hetkellä olen niin herkässä tilassa syömishäiriöni suhteen, että koen paremmaksi minimoida kaikki mahdolliset triggerit. 

 Yritän edelleen välttää body checking -toimintaa: en omista kokovartalopeiliä ja yritän välttää jumiutumista niiden eteen kotini ulkopuolella. Yritän pidättäytyä ottamasta valokuvia tai videoita omasta kehostani, koska se on ollut myös yksi merkittävä oire, jolla olen tarkkaillut kehoani syömishäiriön aikana. Yritän olla tunnustelematta ja mittailematta ranteitani, vatsaa tai reisiä. Yritän myös pysytellä erossa vanhoista valokuvistani, sillä ne triggeröivät erittäin paljon.

 Toipumismyönteisiä ajatuksia syömishäiriöajatusten rinnalle

 Syömishäiriöajatukseni ovat vahvasti kietoutuneet kehon ja syömisen kontrolloinnin sekä suorittamisen ympärille. On vaatinut paljon ajatustyöskentelyä, että syömishäiriön rinnalle on kehittynyt toipumismyönteisiä ajatuksia. Vaikka en aina pysty täysin uskomaan niihin, on jo suuri askel, että nuo ajatukset ovat ylipäätään olemassa. Niihin voi aina yrittää palata ja nojautua, kun syömishäiriö yrittää ottaa vallan omasta toiminnasta.

 Kun siis ahdistus ja itseinho kehon muuttumisesta ja painon korjaantumisesta meinaavat hyökyä päälle, yritän rauhoitella itseäni terveillä, toipumismyönteisillä ajatuksilla sen sijaan, että sortuisin purkamaan ahdistuksen pakkoliikuntaan sekä syömisen rajoittamiseen ja kompensointiin. Tässä esimerkkejä vakuuttelulauseista, joita yritän muistaa käyttää vaikealla hetkellä:

  • Elämä syömishäiriön kanssa ei ole elämää. Ainoa mahdollinen suunta on toipumista kohti.
  • Syömishäiriön luoma ideaali/tulevaisuudenkuva on valheellinen: ei ole olemassa sellaista tulevaisuutta, jossa voisin olla samaan aikaan syömishäiriön ihannevartalossa sekä toimintakykyinen ja hyvinvoiva.
  • Toipuminen tuo mukanaan voimavaroja ja jaksamista sekä muita tärkeitä asioita, jotka ylittävät moninkertaisesti syömishäiriön näennäiset hyödyt.
  • En voi luottaa omaan arviointikykyyni kehostani, koska kehonkuvani on vääristynyt. Muutokset tuntuvat minusta todennäköisesti paljon isommilta kuin miten muut näkevät ne.
  • Ravitsemussuunnitelmani on ammattilaisten suunnittelema, voin luottaa siihen + ravitsemussuunnitelma on minimi.
  • On fyysisesti mahdotonta, että kehon koko muuttuisi yhden aterian, päivän tai edes kuukauden jälkeen todella radikaalisti. Vaikka muutokset tuntuvat minusta valtavilta ja hallitsemattomilta, keho muuttuu oikeasti aika hitaasti.
  • Syömishäiriö ei ratkaise sitä, että vihaan kehoani.
  • Painoni on noustava, jotta voin toipua ja minun on annettava kehoni hakeutua sen hyvinvointipainoalueelle. En voi verrata nykyistä, aikuisen nuoren naisen kehoa siihen, paljonko painoin ennen syömishäiriötä ollessani 12-vuotias.
  • Niin kauan kuin sairastan syömishäiriötä ja näännytän itseäni, minulla ei voi olla mitään annettavaa muille. Vaikka en tiedä, helpottaako merkityksettömyyden tunteeni tulevaisuudessa ja kuinka kauan siihen menee, ravitsemustilan korjaaminen ainakin edesauttaa asiaa. Minulla saattaa tulevaisuudessa olla paljon merkityksellisempiä asioita elämässäni kuin kehon kontrollointi ja vihaaminen.
 Aina vakuuttelulauseiden ottaminen vastaan ei tietenkään onnistu ja sortuu syömishäiriöoireiluun. Tärkeintä on kuitenkin kokonaiskuva - se, että suuremmassa mittakaavassa kulkee toipumista kohti. Kehon muuttuminen on välttämätöntä, kun toipuu aliravitsemuksesta. Keho on myös jatkuvassa muutoksessa läpi elämän, joten on valtava vahvuus, jos muutoksen kanssa oppii olemaan sovussa.


Kiitos, kun luit! Muista, että saat olla valtavan ylpeä pienistäkin askelista, jotka olet ottanut toipumista kohti. Pysytään vahvoina. ♡

Kommentit

  1. Hei! Saakohan kysyä, että kuinka vanha olet? Itse en mikään kovin nuori enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, pahoittelut, että vastaan vasta nyt, mutta kiitos kommentistasi! Olen parikymppinen

      Poista

Lähetä kommentti

Kommentteja, joissa mainitaan mahdollisesti triggeröivää sisältöä, ei julkaista. Ei siis tarkkoja mainintoja numeroista, oireilusta tms. Pidetään kommenttikenttä toipumismyönteisenä ja turvallisena kaikille, kiitos! 💞

Suositut tekstit