Syömishäiriö ja kesä + Vinkkejä selviytymiseen

 

Image by Quang Le from Pixabay

 Ajatus tähän kirjoitukseen lähti kauhistuksestani, kun katsoin säätiedotusta ja näin edessä häämöttävät hellelukemat. Siedän muutenkin huonosti hellettä, mutta tällä kertaa yllätyin siitä, kuinka paljon syömishäiriöajatuksia mieleeni syöksyi heti, kun aloin miettiä tulevia päiviä ja koko jäljellä olevaa kesää helteineen. Kun sitten pohdin vielä tarkemmin syömishäiriöitä ja kesää, tajusin, miten moniulotteinen ja laaja aihe se on. Kesä on monella tavalla ehkä yksi haastavimmista vuodenajoista, kun sairastaa syömishäiriötä. 

Syöminen kesällä

Ruokahaluttomuus ja helle?

 Ruokailuihin liittyvät syömishäiriöajatukset olivat ensimmäisiä, jotka ampaisivat mieleeni, kun näin seuraavien päivien säätiedot. Huomasin omaksuneeni ajatuksen, että helteillä ei saisi olla ruokahalua ja silloin pitäisi syödä vain kaikkea raikasta ja kevyttä. On toki totta, että joillakin kuumuus oikeasti vie ruokahalun. Syömishäiriö on kuitenkin kääntänyt sen päässäni niin, että helteillä ei pidä olla ruokahalua ja että ruokahaluttomuus olisi jotenkin parempi, ihailtavampi ja hyväksyttävämpi olotila. 

 Luulen, että tällä on vahva yhteys laihdutuskulttuuriin, eikä kyseessä ole pelkästään syömishäiriöni tuottama ajatusvääristymä. Olen kuullut niin paljon puhetta sekä omassa elämässäni että somessa siitä, kuinka kesän kuumuus vie ruokahalun. Yleensä puheissa on päivittelevä sävy ja puhuja muistaa aina korostaa, kuinka pystyy syömään kesällä vain "kevyitä, raikkaita salaatteja!". Puhuja on saattanut päivitellä asiaa jopa siihen sävyyn, että hän ei kyllä ikinä pystyisi syömään tässä kuumuudessa asioita x, y ja z. Olen siis ollut aistivinani jonkinlaista ylpeyttä tai jopa ylemmyyden tunnetta joiltain henkilöiltä, jotka ovat korostaneet ruokahaluttomuuttaan helteillä. Tämä kumpuaa tietenkin yleisemmin siitä, millaisia mielikuvia laihdutuskulttuuri liittää syömiseen.

  En tiedä, tunnistaako kukaan muu tälläista vallitsevaa ajattelutapaa ja ilmiötä, vai onko kyseessä yksinkertaisesti syömishäiriöni luoma ajatusvääristymä myös muiden puheiden tulkitsemisen suhteen? Pääajatus, jonka kuitenkin yritin tuoda esiin on se, mitä syömishäiriö liittää mielessäni ajatukseen kesällä syömisestä. Syömishäiriöajatukseni on, että minä en saisi kokea ruokahalua hellepäivinä ja olisin huono, epäonnistunut ja kyltymätön ihminen jos minulla olisikin normaali tai jopa suurempi ruokahalu helteestä huolimatta. Syömishäiriöni mukaan en saisi helteillä syödä sitä, mitä kulloinkin tekee mieli, vaan minun pitäisi ehdottomasti syödä kevyesti, raikkaasti ja vähemmän kuin tavallisesti.

 Terve puoleni tunnistaa syömishäiriöajatusteni järjettömyyden ja vääristyneisyyden. Todellisuudessa on täysin normaalia ja hyväksyttävää, vaikka lämpötila ja vuodenaika eivät vaikuttaisi omaan ruokahaluun. On täysin okei, että tekee mieli syödä myös kuumimmilla helteillä. On täysin okei, vaikka helle ei saisi himoitsemaan pelkkiä salaatteja ja kivennäisvettä. Syömisen ei tarvitse muuttua kesän takia millään tavalla. Myös kesällä saa ja pitää syödä säännöllisesti, riittävästi ja omia mielitekojaan kuunnellen.

 Mikäli helle kuitenkin todella vie ruokahalun, voi sekin olla erittäin hankala tilanne syömishäiriöstä toipumisen kannalta. On tärkeää jatkaa toipumista myös kesähelteillä, eikä antaa syömishäiriölle helteestä tekosyytä syödä vähemmän tai kevyemmin. Keho sitä paitsi tarvitsee energiaa säännöllisesti ja riittävästi myös helteillä! Ajattelinkin jo etukäteen suunnitella keinoja, miten pysyä toipumisen tiellä, vaikka tulevat hellepäivät vaikuttaisivatkin ruokahaluuni. Tässä listaamiani keinoja ja ajatuksia siltä varalta:

⬦ Energiapitoiset ruoat ja juomat: jos ruoka ei kerta kaikkiaan maistu, en halua antaa syömishäiriölle tekosyytä syödä pelkästään salaatteja, hedelmiä, kalorittomia juomia tms. vaan voin jatkaa syömishäiriön haastamista valitsemalla helpommin syötäviä/juotavia, mutta silti energiapitoisia vaihtoehtoja.

⬦ Jos minun tekee mieli salaatteja, pidän huolen, että ne ovat tarpeeksi ruokaisia ja salaattiateriaan on ehdottomasti kuuluttava kaikki tarpeelliset komponentit, kuten salaatinkastikkeet, leivät jne.! Salaattiateria ei siis saa olla syömishäiriön keino syödä pelkästään kasviksia tai muuten kevyesti.

⬦ Lämpimien ruokien oheen voi lisätä raikkaita elementtejä, jotka tuovat viilennystä kesähelteeseen: esim. melonit, jäiset marjat ja rypäleet, jogurttikastikkeet... mutta niillä ei saa korvata lämpimiä aterioita.

⬦ Pidän huolta säännöllisestä ruokarytmistä myös helteillä. En skippaa mitään aterioita, vaikka ei olisi ruokahalua. On parempi syödä joka aterialla edes jotain kuin skipata kokonaan. Säännöllinen ruokarytmi myös ylläpitää toipumistani, sillä yhdestäkin skippaamisesta lähtee itselläni yleensä syömishäiriöinen kierre.

⬦ Yritän koko ajan pysyä rehellisenä itselleni: onko niin, että minulla ei oikeasti ole ruokahalua, vai onko kyseessä enemmänkin syömishäiriön luoma valheellinen uskomus? 

Kesäherkuttelu 

 Herkut kuuluvat kesään monella tavalla. Erilaiset juhlat, tapahtumat ja ihmisten tapaaminen voivat tuntua superhaasteellisilta, kun sairastaa syömishäiriötä, koska niihin usein liittyy yhdessä syömistä ja tarjolla olevia herkkuja. Herkuttelu ja muut kesäruoat ovat kuitenkin ihan tavallinen ja luonnollinen osa kesää - yritän pitää mielessä, että se on syömishäiriö, joka näitä pelkää. 

 Aloin muistella, mitä sellaisia kesäherkkuja lapsuuteeni on kuulunut, jotka syömishäiriö on sittemmin kieltänyt. Jäätelö tulee tietenkin ekana mieleen. Olen kyllä jo haastanut syömishäiriötäni jäätelöllä, mutta edelleen ajaudun yleensä kompensointiin. Terveessä tilanteessa herkkuja ei kompensoi mitenkään ja ne ovat huoleton, kiva osa niin kesää kuin kaikkea muutakin arkea. Muistan, että lapsena saattoi kauppareissulla ostaa jäätelön suunnittelematta, ihan vain koska teki mieli. Ajatuksissa ei pyörinyt jatkuva laskelmointi siitä, mitä oli jo syönyt sinä päivänä ja mitä tulisi syömään, ja miten jäätelön voisi kompensoida.

 Seuraavaksi mieleeni tuli loppukesän marjasato ja siitä leivotut marjapiirakat. Lähempänä syksyä tietenkin myös omasta omenasadosta leivottu omenapiirakka ja muut herkut. Tuli mieleen lätyt mansikkahillolla tai sokerilla. Tuoreet mansikat sokeriin kastettuina. Grillimakkara ja muut grilliherkut. Kermainen ja täyteläinen lohi- ja kesäkeitto. Perunasalaatti. Banaanipirtelö.

 Haluan yrittää tänä kesänä haastaa edes joitain mainitsemistani ruoista (ilman kompensointia!). Tiedän, että syömishäiriöstä toipuminen vaatii toistoja, rohkeutta ja sinnikkyyttä. Ei riitä, että pelkoruokaa kokeilee kerran ja ruksittaa sen sitten pois to do -listaltaan. Ei, pelkoruokia täytyy kohdata niin kauan, että ne ovat täysin neutraaleja ruokia muiden joukossa. Ja sen jälkeenhän ne ovat normaali osa omaa ruokavaliota - pelkoruoista tulee siis ihan normaali ja tavallinen osa arkea.

 Huomaan surevani, että kaikki nuoruuteni kesät ovat kuluneet syömishäiriön tukahduttavassa otteessa. En ole kokenut sellaista vapautta ja huolettomuutta, joka kesään usein liitetään. Mutta nyt pyrin päämäärätietoisesti kohti toipumista. Ehkä jo ensi kesänä saan kokea ripauksen vapautuneisuutta ruokailujen suhteen ja pystyn nauttimaan kesäruoista eri tavalla kuin ennen. Varmaa on se, että jostain on aloitettava.

Pukeutuminen kesällä

 Pukeutuminen kesällä oli toinen suuri teema, joka mieleeni nousi, kun pohdin kesää syömishäiriön näkökulmasta. Kesä on aina ollut hankalaa aikaa kehonkuvani kannalta ja pukeutuminen on tuottanut paljon ahdistusta.

 Pahimpina vaiheina olen vihannut ja hävennyt itseäni niin paljon, että olen piiloutunut kesähelteilläkin huppareihin ja taipunut kevyempään vaatetukseen vasta ihan pakon edessä. Shortsit ja topit eivät ole tulleet kuuloonkaan. Edelleen pelkkä ajatuskin uimapuvussa esiintymisestä tuntuu täysin absurdilta.

 Nykyään pärjään sen verran paremmin itseinhoni kanssa, että pystyn käyttämään esim. t-paitoja ja mekkoja, vaikka oloni onkin niissä ahdistuneempi ja tunnen edelleen vahvaa häpeää julkisilla paikoilla. Olen kuitenkin todella herkkä helteelle, joten on jo ihan oman terveyteni kannalta välttämätöntä, että pystyn pukeutumaan edes vähän paremmin vuodenaikaan sopivasti. Edelleen aiheuttaa kuitenkin paljon hankalia tunteita, kun yritän pukeutua helteillä niin, että en tukahdu kuumuuteen, mutta pystyn kuitenkin olemaan valitsemissani vaatteissa ahdistumatta hengiltä. 

 Tänä kesänä olen joutunut myös kamppailemaan kehon muutosten sietämisen kanssa, kun painoni on alkanut korjaantua. Tähän tuskin löytyy mitään yksinkertaista ratkaisua, koska vaikeiden tunteiden läpi on vain elettävä, niin paskalta kuin se tuntuukin. Ehkä vain on kerta kaikkiaan niin, että tällä hetkellä suurin osa vaatteista triggeröi tavalla tai toisella, koska huomaan kehoni muutoksen suhteessa niihin. Kesävaatteet ovat kuitenkin paljon muita vaatekappaleita vaikeampia, sillä näkyyhän niissä paljon enemmän paljasta pintaa. Viileillä ilmoilla voi sentään piiloutua suuren villapaidan sisään, siinä missä kesällä vaihtoehdot ovat vähissä. 

 Lisäksi huomasin, että vaatekaapistani löytyy edelleen joitakin vanhoja kesävaatteita, jotka ovat jääneet liian pieniksi tai eivät ainakaan istu enää nykyiseen kehooni niin, että niissä olisi mukava olla. Täytyykin siis käydä vaatekaappiani läpi ja kylmänviileästi luopua kaikista tällaisista vaatekappaleista. Vaikka syömishäiriö väittäisi muuta, tiedän, että en tule tekemään noilla vaatteilla enää mitään. Jos aion toipua, ei tule enää tilannetta, jossa nuo vaatteet olisivat sopivia keholleni. On aika päästää irti vanhasta ja siirtyä eteenpäin.

 Tässä vielä tiivistetysti muutamia pointteja, joita minulla tuli mieleen kesäpukeutumisen suhteen:

⬦ Ensinnäkin yritän pitää mielessä, että jokaisella ihmisellä on oikeus pukeutua mukaviin, kivoihin ja kevyisiin kesävaatteisiin, enkä minä ole tästä poikkeus. Esim. t-paidat, shortsit ja hameet eivät ole minkään yhden vartalotyypin yksinoikeus, vaan kuuluvat ihan kaikille kehon koosta, muodosta ja muista seikoista riippumatta.

⬦ Minulla on oikeus pukeutua kesävaatteisiin, jotka istuvat juuri tämän hetkiseen kehooni. Minun, kuten kenenkään muunkaan, ei tarvitse mahtua edellisvuosien vaatteisiin. Vaatteet ovat kehoa varten, ei toisin päin.

⬦ Omalle epämukavuusalueelle ei ole pakko heittäytyä kokonaan ja kylmiltään, vaan sinne voi koittaa hivuttautua askel kerrallaan. En esimerkiksi voi kuvitellakaan käyttäväni shortseja julkisesti, mutta sen sijaan, että viettäisin kesäni sen vuoksi farkuissa ja kollareissa, olen kokeillut capreja sekä muita polven alapuolelle ylettyviä housuja ja mekkoja. Hankalilta tuntuvissa vaatteissa ei myöskään tarvitse heti lähteä ihmisten ilmoille jos ei halua, vaan niihin voi totutella aluksi käyttämällä niitä vain omassa kodissaan.

⬦ "Rantakunto" ja "kesäkilot" ovat aivan naurettavia käsitteitä. Yritän parhaani mukaan suojautua kaikelta tälläiselta puheelta niin someissani kuin arkielämässäni. Kehoaan ei tarvitse eikä pidä kontrolloida ennen kesää, kesällä eikä sen jälkeen.

 Kesäloma: rutiinien puute, yksinäisyys, tukipalvelut lomalla?

 Rutiinien puute

 Etenkin kouluaikoina olleet pitkät kesälomat voivat olla haaste toipumiselle. Jos ei käy töissä, elämässä ei välttämättä ole senkään vertaa niitä rutiineja, joita opiskelu ja koulunkäynti arkeen toivat. Itsellä rutiinien puute näkyi sekä kesälomilla että nyt sairauslomalla ollessa siinä, että vaatii enemmän ponnistelua ja omaa tahdonvoimaa tai motivaatiota pitää säännöllisistä ruoka-ajoista kiinni. Säännöllinen syöminen on kuitenkin tärkeä toipumisen tukipilari. Itselläni on ollut tärkeää pitää suhteellisen säännöllisestä päivärytmistä kiinni myös kesä/sairauslomalla, koska se on pitänyt oikeastaan koko toipumistani kasassa.

 Rutiinien puute, lisääntynyt aika ja lämpimän ilman tarjoamat tilaisuudet luovat myös enemmän mahdollisuuksia pakkoliikunnalle. Itselläni pakkoliikunta onkin ollut aktiivisinta yleensä juuri kesälomilla. Toisaalta kesä on aiheuttanut myös ahdistusta, koska en ole pystynyt liikkumaan helteillä. Terve puoleni tietenkin käsittää, että kesällä ja helteillä ei tarvitse liikkua, kuten ei erityisesti minään muunakaan vuodenaikana. Liikkumisen ei pidä olla pakonomaista, eikä vuodenaikojen kuuluisi aiheuttaa paineita liikkua. 

 Vaatii rohkeutta, rehellisyyttä ja sinnikkyyttä pyrkiä toimimaan tänä kesänä toisin. Kesällä, kuten kaiken aikaa muulloinkin, on oikeus levätä ja kuunnella kehoaan. Kaunis sää ei tarkoita, että silloin on pakko lähteä ulkoilemaan, jos ei tee mieli. Ulkoilun ei myöskään tarvitse olla hikiliikuntaa, vaan voi pysähtyä havaitsemaan ympäristöään ja istahtaa vaikka puistoon nauttimaan kesäilmasta. Kannattaa olla tietoinen omista vaikuttimistaan lähteä liikkumaan ja pyrkiä rehellisyyteen itselleen sen suhteen, onko syömishäiriöllä vaikutusta päätökseen. 

 Jos tunnistaa, että kesä on itselle riskialtista aikaa pakkoliikunnan suhteen, kannattaa pyrkiä miettimään toimintasuunnitelma, jolla pakkoliikuntaa pystyisi rajoittamaan. Onko sinulla läheisiä tai ystäviä, joihin voisit tukeutua, mikäli paine lähteä liikkumaan iskee? Voisitko keksiä jotakin mieluisaa tekemistä, joka veisi ajatuksia pois liikkumaan lähtemisestä? Tunnistatko jotain erityisiä tilanteita, jolloin tulee erityisen herkästi lähdettyä liikkumaan? Voisiko näihin hetkiin kehittää vaihtoehtoisia toimintatapoja? Ehkä voisit kirjoittaa itsellesi listan syistä, joiden vuoksi haluat toipua tai perusteluita, miksi pakkoliikunta ei tee sinulle hyvää. Tuohon listaan voisi sitten palata aina, kun impulssi liikkumaan lähtemisestä iskee. Pakkoliikunta ylläpitää syömishäiriötä ja on tärkeää saada se katkaistuksi, jotta toipuminen saa tilaa.

Yksinäisyys ja tukipalvelujen lomat

 Olen kärsinyt yksinäisyydestä enemmän tai vähemmän kuluneiden vuosien aikana. Kesälomat ovat usein olleet erityisen hankalaa aikaa. Syömishäiriö ja masennus ovat saaneet eristäytymään lisää jo lähtökohtaisesti vähäisistä sosiaalisista kontakteista. Siitä muodostuu haitallinen kierre, koska sosiaalinen eristäytyminen ja yksinäisyys vain pahentavat mielenterveysongelmia ja kynnys hakeutua sosiaalisiin tilanteisiin vain kasvaa. 

 Syömishäiriöiden oireisiin kuuluu usein eristäytyminen muista. Elämä alkaa pyöriä syömishäiriön ympärillä ja sitä tavallaan haluaakin vain jäädä yksin omaan kuplaansa sairauden kanssa. Jälkikäteen pystyn näkemään, että anoreksia on pahimpina aikoina ollut ainoa ystäväni ja samaan aikaan juuri se petollinen ansa, joka vetää kohti tuhoa. Minulla ei ole ollut energiaa tai edes kiinnostusta pitää yllä suhteita muihin ihmisiin. 

 Lomat aiheuttavat siis omat riskinsä syömishäiriötä sairastaessa, koska niiden aikana eristäytyminen on usein entistä helpompaa. Olisi tärkeää, että pyrkii ylläpitämään edes jonkinlaisia kontakteja muihin ihmisiin, sillä helposti käy niin, että uppoaa täysin syömishäiriön syövereihin. Ainakin oman kokemuksen mukaan luisuminen takaisin syömishäiriökuplaan käy pelottavan nopeasti. 

 Aina ei kuitenkaan yksinkertaisesti ole ystäviä, tuttavia tai perheenjäseniä joihin tukeutua. Itsellänikin on ollut aikoja, jolloin olen ollut todella yksinäinen. Yksin ei kuitenkaan tarvitse jäädä. Esimerkiksi Syömishäiriöliitto tarjoaa tukipalveluja myös kesän aikana, joten kannattaa tutustua heidän palveluihinsa. Heillä on myös tukipuhelin ja -chat, mikäli omalta paikkakunnaltasi ei löydy toimintaa. Tiedän, miten raastavaa aikaa kesä voi olla yksinäisenä, mutta toivon sinulle voimia ja rohkeutta koko sydämestäni. Lupaan, että paremmat ajat koittavat vielä.

 Usein tukipalvelutkin ovat jonkin osan kesästä lomalla, mikä on luonnollisesti haastava tilanne syömishäiriötä ja muita mielenterveydenhäiriöitä sairastaessa. Viikkojen tai kuukaudenkin tauko on usein todella pitkä aika olla ilman keskustelutukea. Olisi kuitenkin todella tärkeää, ettei toipuminen ota takapakkia sen takia, mikä on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty. Monet takapakit ovat iskeneet omassakin elämässäni juuri kesän aikana. Lohdutuksen sanana voin sanoa, että mikään takapakki ei silti pyyhi pois jo tehtyä toipumistyötä. Aina voi korjata suuntaa ja jatkaa kohti toipumista. 

 Tietenkin takapakin mahdollisuus kannattaa kuitenkin pyrkiä minimoimaan. Olen suunnitellut, että yritän itse tänä kesänä aktiivisesti tukeutua toipumismyönteiseen somesisältöön ja kirjallisuuteen. Lisäksi olen nykyään niin onnekkaassa asemassa, että minulla on ystävä, johon voin tarvittaessa tukeuta. Olen myös hyödyntänyt Syömishäiriöliiton tukipalveluja ja voin lämpimästi suositella niitä kaikille. Yritän pitää kirkkaana mielessäni, että syömishäiriö ei kerta kaikkiaan vie mihinkään. Olen jo nähnyt sen tien ja ainoa suunta on pyrkiä siitä kauemmaksi, kohti toipumista.

Kun ympäristö ei tue toipumista

 Viimeinen tärkeä ajatus, joka minulla nousi, liittyy siihen, miten erilaisessa asemassa ihmiset ovat sen suhteen, tukeeko heidän ympäristönsä toipumista ja ylipäätään heidän hyvinvointiaan. Erityisesti tämä korostuu heidän kohdallaan, jotka asuvat vielä vanhemmillaan ja viettävät siten kesälomansa pakosti perheensä kanssa. Pitkillä lomilla perheen sisäiset ongelmat usein korostuvat ja kärjistyvät.

 Minulla on taustallani kaoottiset perheolot alkoholismin varjossa. Vietin suurimman osan syömishäiriönkin aikaisista kesistäni siis pakotetusti perheeni seurassa, mikä teki kesistä usein piinallisia. On sanomattakin selvää, että ympäristöni ei tukenut mielenterveyttäni ja toipumistani millään tavoin. Nykyään asun omillani ja pystyn todella peilaamaan, miten iso merkitys omalla lähiympäristöllä on ollut omaan hyvinvointiin. Sitä ei edes kunnolla tajunnut vielä tilanteen keskellä ollessaan.

 Tälläkin hetkellä on ihan valtava määrä ihmisiä, joilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää selvitä niissä oloissa, niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa sattuu asumaan. Tiedän, että se aiheuttaa ihan valtavat haasteet toipumiselle. Voi myös olla, että oma lähiympäristö puhuu ruoasta, kehoista tai liikunnasta triggeröivällä tavalla, eikä siihen välttämättä pysty itse vaikuttamaan. Lähipiiri kun ei välttämättä ota pyyntöjä muuttaa puhetapaansa kuuleviin korviinsa tai heille ei ole turvallista edes huomauttaa siitä. On äärettömän surullista, vihastuttavaa ja väärin, miten moni joutuu tälläkin hetkellä kamppailemaan oman mielenterveytensä ja toipumisensa kanssa vahingollisen lähipiirin ympäröimänä. Tiedän, että voi tuntua siltä, ettei enää jaksa tai että tilanteesta ei kerta kaikkiaan ole mitään ulospääsyä. Haluan kuitenkin muistuttaa, että apua on saatavilla ja sinulla on oikeus ja velvollisuus laittaa oma hyvinvointisi etusijalle ja suojella itseäsi.

 Jos et ole avun piirissä, voit hakea apua mm. näiden kautta, jos kaipaat tukea ja neuvoja tilanteeseesi: 

 Tukinet

 Sekasin-chat

 Mieli ry:n kriisipuhelin

 Naistenlinja 

+ Tietenkin jo ylempänä linkattu Syömishäiriöliitto!

♢

 Tämä kirjoitus oli aika ongelmalähtöinen, joten haluan huomauttaa, että totta kai kesään voi liittyä myös toipumista tukevia asioita! On hyvin yksilöllistä, miten asiat kokee ja mikä oma elämäntilanne laajemmin on. Vaikka itse olen kokenut kesät nimenomaan haasteellisina syömishäiriöstä toipumiselle, voisin kuvitella, että joillekin kesä saattaa olla myös toipumista tukevaa aikaa. Kannattaa siis ehdottomasti antaa kesälle myös tilaisuus olla oman toipumisen tukena, jos tunnistaa siihen pienintäkään mahdollisuutta. Ehkä kesä on lempivuodenaikasi ja huomaat sen kohottavan mielialaasi. Ehkä loma opinnoista antaa mahdollisuuden keskittyä täysillä omaan hyvinvointiin ja toipumiseen. Voi myös olla, että et huomaa kesällä mitään erityisempää vaikutusta toipumisesi kannalta ja sekin on täysin okei! 

Kiitos, kun luit. ♡ Jaa ihmeessä, jos sinulla heräsi ajatuksia kesään ja toipumiseen liittyen. Onko kesä sinulle haasteellista aikaa vai kenties lisäboosti toipumiseen? Kuulen myös mielelläni muiden vinkkejä kesän ja toipumisen varalle. ☺