Syömishäiriön seuraukset (Osa 2) - Fyysinen puoli

 Anoreksian fyysiset seuraukset

Image by Gordon Johnson from Pixabay

  Osassa 1 käsittelin psyykkisiä seurauksia, joita syömishäiriö on aiheuttanut. Tässä postauksessa keskityn puolestaan fyysisiin haittoihin. Huomioithan, että listaukseni ei ole kattava luettelo kaikista mahdollisista syömishäiriöihin liittyvistä fyysisistä seurauksista. Kirjoitan vain omasta, anoreksiaan sairastuneen, näkökulmastani. Syömishäiriöihin voi liittyä myös paljon muita fyysisiä haittoja, joita en tässä mainitse. 

 Huomioithan myös, että vaikka et olisi kokenut samanlaisia oireita kuin minä, se ei tarkoita syömishäiriösi olevan vähemmän vakava. Jokaisen oirekuva ja keho on yksilöllinen. Lisäksi on muistettava, että syömishäiriöiden vakavuutta ei voida mitata fyysisten oireiden perusteella. Kyseessä on ennen kaikkea mielen sairaus, joka aiheuttaa valtavaa kärsimystä riippumatta siitä, kuinka paljon ja millaisia fyysisiä oireita esiintyy.

 Haluan kuitenkin kirjoittaa kokemistani fyysisistä oireista, koska itseänikin on helpottanut muiden kokemusten kuuleminen ja sen käsittäminen, etten ole yksin syömishäiriön ja sen aiheuttamien vaivojen kanssa. Ajatus siitä, että fyysiset oireet helpottavat todennäköisesti ravitsemustilan korjaantuessa, lisäsi myös toipumismotivaatiota. Itselleni on ollut jostakin syystä helpompi luottaa siihen, että fyysiset oireet katoavat toipumisen myötä kuin siihen, että painon korjaantuminen voisi helpottaa psyykkisiä oireitani.

 Kuten alla olevasta listasta huomaa, anoreksian fyysiset seuraukset johtuvat pitkälti syömisen rajoittamisen aiheuttamasta aliravitsemuksesta ja nälkiintymistilasta. Anoreksiasta, tai ylipäätään rajoittavasta syömishäiriöstä, ei voi toipua ilman painon korjaantumista. Hyvä uutinen on se, että useimmat fyysiset oireet eivät ole pysyviä, vaan korjaantuvat ravitsemustilan parantuessa. 

♢

Kuukautisten poisjäänti ja osteoporoosin vaara

Kuukautiset jäävät usein pois (eivät kaikilla!) alipainon seurauksena. Estrogeeni pitää yllä luuston kuntoa, joten kun sitä ei ole tarpeeksi, luusto alkaa haurastua. Pahimmillaan tämä voi johtaa osteoporoosin kehittymiseen. Luustoa ei voi palauttaa enää ennalleen haurastumisen jälkeen, joten mitä vähemmän aikaa aliravitsemus jatkuu, sitä parempi.

Kävin jokin aika sitten luuntiheysmittauksessa. Olen onnekas, sillä luuntiheyteni oli normaalin rajoissa, mitään pysyvää vauriota ei siis ollut ehtinyt tapahtua. Syömishäiriö syyti tosin mieleeni heti ajatuksen, että en ollut "tarpeeksi sairas" ja olisi pitänyt vielä jatkaa syömishäiriön parissa. Onneksi terve puoleni on jo sen verran vahva, että pystyn näkemään syömishäiriöajatusteni naurettavuuden ja sairaalloisuuden. Varmasti pystyn viimeistään sitten olemaan luustoni kunnosta kiitollinen, kun olen kokonaan toipunut ja karistanut syömishäiriön elämästäni.

Paleleminen

Ihan. Koko. Ajan. Pahimmillaan olin niin kylmissäni asunnossani talven aikana, että jouduin pukemaan päälleni kaksi pitkähihaista ja villapaidan, kahdet housut, villasukat, kääriytymään vilttiin ja lämmittämään kauratyynyn sylissä pideltäväksi. Ja palelin silti.

Sormet ja jalat olivat myös jatkuvasti jääkylmät. Kynnet ja huulet saattoivat välillä jopa sinertää kylmyydestä, vaikka olin sisätiloissa.

Matala verenpaine ja syke sekä huimaus

Verenpaineen ja sykkeen alentuminen kertoo siitä, että sydänlihas on kovilla. Lihakset surkastuvat aliravitsemuksen seurauksena, eikä sydän ole tästä poikkeus. Matala verenpaine aiheutti huimausta. 

Unettomuus

Aliravitsemus ja nälkiintyminen aiheuttavat keholle hätätilan, joka voi ilmetä usein unettomuutena. Pahimmillaan kärsin todella pahasta unettomuudesta ja aamuyöllä heräilystä.

Unettomuuden taustalla voi olla lukuisia muitakin syitä aliravitsemuksen lisäksi, kuten masennus, stressi tai ahdistuneisuus. Nämä kaikki kietoutuvat osittain yhteen syömishäiriönkin kanssa. Aina unettomuus ei siis valitettavasti korjaannu pelkästään aliravitsemuksen korjaamisella. Itselläni pahin unettomuus onneksi helpotti pahimman aliravitsemuksen korjaannuttua, vaikka yöunissani on edelleen parantamisen varaa. 

Aliravitsemuksen ja syömishäiriöoireiden vähentyminen voi siis ainakin osaltaan helpottaa unettomuutta, vaikka unettomuus ei kokonaan poistuisikaan. 

Fyysinen väsymys

Henkisen väsymyksen lisäksi myös fyysinen väsymys oli pahimmillaan todella lamauttavaa. Olo oli kokonaisvaltaisesti aivan tavattoman uupunut. Unettomuus ei todellakaan helpottanut asiaa.

Muutokset veriarvoissa

Aliravitsemus ja nälkiintyminen voivat aiheuttaa kaikenlaisia ongelmia ja puutoksia kehoon, jotka saattavat ilmetä veriarvojen muutoksina. Itselläni herättelevin hetki oli, kun maksa-arvoni olivat hiukan koholla. Syömishäiriöinen puoleni oli niin vahvasti sitä mieltä, etten ollut vielä mitenkään kovin "pahassa" tilanteessa. Jälkikäteen on alkanut pystyä näkemään, miten vääristynyt oma käsitykseni tilanteestani on ollut. Veriarvot onneksi normalisoituivat, kun ravitsemustilani alkoi korjaantua.

Suolisto-ongelmat

Aliravitsemus ja alipaino sotkevat tehokkaasti ruoansulatuksen. Olen kärsinyt kaikenlaisista suolisto-ongelmista, joista ummetus on ollut yleisin seuralainen. Käsittääkseni ummetus johtuu siitä, että keho on hidastanut suolen toimintaa, kun ravintoa ja energiaa ei tule riittävästi. Keho siis tavallaan pakon edessä mukautuu vallitseviin olosuhteisiin.

Nukkamainen ihokarvoitus

Huomasin etenkin poskissa ja otsassa sekä käsivarsissa aiempaa runsaampaa, pehmeää karvoitusta alipainoisena. Tätä nukkamaista ihokarvoitusta, joka ilmenee alipainon seurauksena kutsutaan myös lanugo-karvoitukseksi.

Kivut ja kolotukset

Erilaisia kipuja ja kolotuksia oli paljon. Ne ovat sittemmin helpottaneet ravitsemustilan ja painon alkaessa korjaantua. 

Osa kolotuksista liittyi siihen, ettei kehossa ollut tarpeeksi rasvaa suojana, jolloin istuminen ja nojaaminen painoivat kipeästi ihoa luiden kohdalta, mistä aiheutui myös mustelmia. Nukkumaan mennessä saattoi olla vaikeaa löytää sopivaa asentoa, koska jalat painautuivat kipeästi toisiaan vasten tai selkää särki.

Lisäksi oli kaikenlaisia muitakin kolotuksia, esimerkiksi polvissa ja nilkoissa. Polvikivut olivat yleisimpiä silloin, kun vielä juoksin pakkoliikuntana. 

Raajojen puutuminen

Pahimmillaan koko jalkani saattoi yhtäkkiä puutua ja pistellä alaselästä varpaisiin ollessani juoksulenkillä tai kävelyllä. 

Lisäksi heräsin usein kesken unen siihen, että käteni tai jalkani oli puutunut tunnottomaksi jämähtäessäni johonkin asentoon. Tätä tapahtui todella usein ollessani alipainoinen ja on sittemmin helpottanut.

Fyysisten nälkäsignaaleiden katoaminen

Fyysiset nälkäsignaalit alkoivat palata ravitsemustilani alkaessa korjaantua. Käsittelin nälkää laajemmin tässä kirjoituksessani. Nälkä on siis paljon muutakin kuin pelkkiä fyysisiä signaaleja, jotka usein katoavat aliravitsemuksen seurauksena. Syömishäiriöinen mieleni ei kuitenkaan hyväksy mitään muuta "oikeaksi" näläksi, mistä aiheutuu melkoinen ristiriita. 

Syömishäiriö siis pitää fyysisten nälkäsignaaleiden puuttumista merkkinä siitä, että keholla ei ole nälkä, vaikka oikeasti niiden puuttuminen kertoo aliravitsemuksesta ja nimenomaan merkittävästä nälästä. Kamppailen edelleen itsekin tämän kanssa, sillä vaikka tiedostan asian todellisen laidan, syömishäiriöiset ajatukset saavat usein yliotteen. 

Yritän ajatella, että menee oma aikansa, ennen kuin kaikki kehon nälkäsignaalit ovat normalisoituneet ja tasapainossa. Ja että ennen kaikkea menee aikansa, ennen kuin opin tulkitsemaan ja vastaamaan niihin. Pitäisi uskaltaa luottaa toipumisprosessiin ja antaa itselleen aikaa. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta siihen haluan pyrkiä.

Lapsettomuuden pelko

Kuukautishäiriöt ovat herättäneet itselläni pelon myös mahdollisista pitkäaikaisemmista seurauksista hedelmällisyyteen. Onneksi pysyvät vauriot hedelmällisyyteen ovat käsittääkseni epätodennäköisiä, jos toipuu ja antaa kehon hakeutua hyvinvointipainoonsa. Keholla on aika upea kyky palautua vaikka minkälaisista koettelemuksista.

Aktiivinen syömishäiriöoireilu ja syömisen rajoittaminen nyt ainakin varmasti vaikuttavat epäedullisesti hedelmällisyyteen. Vaikka asia ei olekaan itselleni vielä ajankohtainen, on se silti juttu, joka on pyörinyt paljon mielessä. Lisäksi syömishäiriön aikana elämä tuntuu olevan pysähdyksissä, mikä sekin osaltaan vaikeuttaa kumppanin löytämistä ja ylipäätään eristää muista ihmisistä täysin.

♢

 Kiitos, kun luit! ♡ Olen jo yhdessä aiemmassakin kirjoituksessani sivunnut muutamia fyysisiä oireita. Siinä näkökulmanani olivat sellaiset syömishäiriöoireet, joista puhuminen hävettää. Käy toki lukemassa tuokin postaus, jos aihepiiri kiinnostaa! ☺